Turku rock city

Viikonloppuna oli kauden päätös ja A-kisa Turussa. Kesän tyylin mukaisesti kisapäivälle oli ennustettu reipasta vesisadetta ja kosteissa tunnelmissa tulikin aamulla viriteltyä pyörä ja kisavermeet transitioalueelle.

Pienet verrat ja sitten vaan rannalle jonoon odottelemaan. Aamun sadekin oli sopivasti loppunut. Uinti oli rollingstarttina ja asettauduin noin 35min tavoiteajan paikkeille. Rivi edessäni näkyi aikas kovia atleetteja mm. Jens Dahlman, Mikko Laine, Aku Oja ja vielä yyber swimmer Juuso Manninenkin tuli letkaan mukaan. Sitten vaan pommilla Aurajokeen ja kauhomaan. Aloitin rennosti ja uinti tuntui heti mukavalta lämpöisessä vedessä, sen kun vaan paukutti menemään. Ajattelin jo matkan varrella, että tämä on todnäk paras kisauintini pariin vuoteen. Loppusuoralla Suomen Joutsenen kyljessä Garmin piippasi jo kahden kilsan merkiksi..whadda hell.. nyt on reilusti ylipitkä uinti. Rantautuessani järkytyin hitaasta ajasta 37min ja rapiat, mutta pari sataa metriä ylipitkällä uinnillahan saadaan helposti 3min extraa kelloon.

Sitten kirottu T1. Tarkoitus oli tsempata aikaisempaan, mutta keturalleenhan se taas meni. Kamppeita sählätessä pyöräpussista irtosi oma numerotarra ja eihän se märkään pussiin enää tarttunut uudestaan. Piti sitten setviä asiaa ystävällisen narikkahlökunnan kanssa pieni tovi. Sitten pyöräparkkiin. Alueella ei oikein ollut maamerkkejä, joten olin laskenut rivit ennakkoon ja suunnistin pyörää kohti. Jotenkin sitten menin riveissä noviisimaisesti sekaisin ja pääpyörien säntäilin edestakas ohjusta etsien...hooh... Joko päivä oli taputeltu oman PB tavoitteen suhteen?




(c) Aika-ajo.com

Pyörä alkoi siirtymäosuudella kaupungin lävitse kohti Hki moottoritietä, jossa sitten veivattiin kolme kierrosta. Olin ilmeisesti startannut sen verta kärkipäässä ja pyörän vauhtikin oli kohdallaan niin sain ajella melko rauhassa ilman jatkuvaa ohittelua tai isompia pyöräletkoja. Helsinkiin päin mennessä oli jonkin verran vastatuulta ja keskari hyytyi hyvistä wateista huolimatta jonnekin 35km/h lukemiin. Turkuun päin kääntyessä vauhdit sitten kipusivat päälle 40km/h. Hyvä oli painaa menemään, ajo- asento alkaa tosiaankin toimia ja maisema vaihtuu. Olisi jopa mahdollista laskea pikkuisen keulaa ja siten hakea vielä pienempää CdAta. Pientä huolenaihetta aiheutti vähän epäbalanssinen olo, jota on nyt ollut toista viikkoa ennen kisaa. Vasen jalka ei oikein ole yhteistyöhaluinen ja erityisesti pohje/akilles on ollut tiukalla. Tuntui että se heijastui myös reiteenkin. Viimeisen kierroksen aikana tuli sitten ohiteltua väkeä kierroksella. Sai olla skarppina ajolinjojen kanssa, vauhtierot kun olivat melkoiset. Yhden kolarin jälkitoimet näin matkanvarrella, mutta muuten ajo oli tosi siistin näköistä. Reitin loppuosan siirtymällä vähän himmailin jo vauhtia ja rullailin ennätysvauhtia 2:25 (AVG 37km/h/ NP 186W) loppuun. Olin taas mukana PBn kaivajaisissa.

T2 parempi. Pyöräpaikka löytyi parilla harha-askeleella. Pissatauon kautta sit juoksuun.
Pääsin heti tavoitevauhtiin (4:20-4:25), mutta Lahteen verrattuna tuntui että juoksu ei tänään olisi ihan kohdallaan. Vasenta jalkaa sai taas käskyttää hommiin. Jossakin vaiheessa ohitin Grand Master Peter Grönholmin, joka käski lukita vauhdin... ei siinä muu auttanut ku purra hammasta ja painaa menemään. Kilsat 13-16 olivat taas raskaat, jalkaterätkin tuntuivat jo jauhelihalta. Tahdonrippeillä sain sitten väkisin runtattua loppukiriä, kohta tämä tuska loppuu. Viimeisellä kilsalla sain kovaa kannustusta kierroksella ohitetuilta kun hengitys vinkuen painelin menemään maalisuoraa kohti. Vetskari kiinni ja kädet kerrankin pystyssä maaliin. Juoksu 1:30:45 (4:21min/km)

Lopputuloksena viime vuotinen aikani parani parisen minuuttia ja samalla oma puolimatkan ennätys koheni lukemiin 4:42:26 (sarjassa 9./57). Oikean mittaisella uinnilla olisi siis mennyt alle 4:40! Kyllä se näin on, että vauhti kasvaa sitä myöten kun vuosia tulee mittariin!

Kiitokset Turun jengille hienosti järjestetystä kisasta. Täällä homma toimii! Kiva oli nähdä myös vilaukselta maailmanluokan vauhtiakin! (Seb Kienle 3:38 ja rapiat... 1:55 pyörällä...huh huh)

Challenge Turku

Hienot kisat Turussa viikonloppuna! Kimmo ja kumppanit olivat onnistuneet leipomaan kansainvälisenkin mittapuun mukaan mainion hyvähenkisen ja kilpailullisesti tasokkaan tapahtuman, ilman erään kiinalaisomisteisen brändin ylitsepursuavaa byrokratiaa. Erityismaininta napakasta kisainfosta, pirteistä toimitsijoista ja hienosti toimivasta kisaravintelista, josta löytyi esim Fafaksen pitaleipiä!

Kuva: Challenge Turku

Uintistartti tapahtui rollingstarttina, jota pääsin kokeilemaan nyt ensimmäisen kerran. Uimarit siis järjestyivät omatuntonsa mukaiseen jonoon, josta nopeimmat ensin veteen ja seuraavat perään jatkuvana nauhana. Asetuin jonnekin vähän päälle 30min uivien ryhmään. Hyppäsin pommilla laiturilta jokeen ja sitten vaan kauhomaan. Alkuverra kun jäi käytännössä kastautumiseksi, päätin aloittaa hyvin rauhallisesti ja kiihdyttää siitä sit eteenpäin. Tuli tehtyä kuitenkin pienimuotoinen strateginen virhe ja startattua turhan kaukaa. Ekalle poijulle mennessä nimittäin sain jo ohitella porukkaa ja eteen muodostui melkoinen tulppa. Löytyihän se oma hyvä uintipaikkakin lopulta, mutta jostakin syystä uintivauhti jäi nyt ns. mukavuusalueelle. Sitä napsun kovempaa ei vaan löytynyt mistään. Lopuksi suunnattiin Suomenjoutsenen ohi kohti Gangesin portaita ja rantauduin ajassa 33:55 (10.).

(c) aika-ajo.com

Eka vaihto perinteisen hidas ilman ongelmia.

Ja sitten pyörään, joka jännitti ennakkoon tänään eniten. Pyöräreitti oli kolme kierrosta melkolailla flättiä moottoritietä Helsingin suuntaan myötätuulessa ja vastaista sitten Turkuun päin takaisin. Ajo oli siis yhtä ja samaa staattista jyystöä, joten persuus oli kovilla. Ennakkoon pohditiin reitin muodostavan mahd. peesijunia, mutta kisassa ajo oli erittäin siistiä ja valvonta näytti pelaavan. Jostakin syystä en nyt saanut pidettyä tehoja samoissa lukemissa kuin Sääksessä kuukausi sitten. Vauhtia onneksi kuitenkin piisasi. Viimeisellä kierroksella tuuli yltyi, satulassa istuminen alkoi olla jo aika tuskallista, eikä oikein jaksanut/pystynyt enää painamaan aeroasennossa. Tehot tippuivat ku lehmän häntä ja roikuin jossakin noin 5hlö porukassa kohti transitiota. Tuntui ettei matka ikinä loppunut... Pyörä kuitenkin 2:30:03 (yhä 10.)

T2 tuli sitten vähän tyrittyä. Melkoinen kupla otsassa joten piti päästä veskiin.  Juoksin kuitenkin epähuomiossa vessan ohi suoraan telttaan vaihtamaan juoksukamppeita. Täytyi sit palata uudestaan vessaan, jossa saavillisen pissimiseen menikin sitten aikaa ja taisi maksaa 4. sijan....

Juoksun tavoitevauhdiksi asetin 4:30-4:40 min/km, joka olisi pikkuisen kovempaa mitä kuukausi sitten Sääksessä. Lajin vaihto tekikin väsyneen pyöräilyn jälkeen näköjään hyvää ja vauhti asettui luontevasti 4:2x lukemiin. Reitti oli tasainen ja kierteli Aurajoen rantoja. Katsojia ja kannustusta olikin ihan kivasti reitin varrella ja mukava oli painaa menemään. Vauhti säilyi vähän tavoitetta kovempana ja pikkuisen huolestutti tuleeko kantattua lopussa. Energiaa sisään ja seinää ei onneksi tullut näkyviin. Viimeisen kierroksen puolivälissä katsoin ekan kerran kokonaisaikaa ja virittelin pientä loppukiriä 4:45 alittamiseksi. Loppusuoralle paidan vetskari kiinni ammattilaisten tyyliin ja pienet tuuletukset (näkyi kuulemma suorassa TV lähetyksessäkin.. heh heh). Puolimara taittui lopulta aikaan 1:33:23, joka oli sarjan 4. nopein.

Kuva: Challenge Turku

Lopputuloksissa oman sarjan 7. ja ennätysaika 4:44:46 vähän ylipitkälläkin reitillä (Sääksessä vähän naftilla reitillä meni 4:42 viime kuussa). Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen, sillä kisa meni aika lyhyellä valmistautumisella, sekä ns. päivän kuntokaan ei tuntunut olevan ihan terävin mahdolllinen. 

Trikausi 2017 alkaa olla nyt paketissa. Katsotaan mitä seuraavaksi keksiikään.

Rykäsy Oittaalla

Tänään oli osaltani kauden toinen tristartti, tällä kertaa aina yhtä maukas sprinttimatka HeltriCupin Oittaan rykäsyn merkeissä. Reitti oli uusi, joten ennätysaikoja oli luvassa!!!

Perinteisesti tuli taas pelattua aikaa startin alla ja alkuverrat jäivät turhan lyhyiksi. Milloinkohan sitä oppisi?
Oittaalla oli aika reipas tuuli ja järvessä napakkaa aaltoa. Vaatimattomat (avovesi)uintimäärät kostautuivat, sillä pakka alkoi melkoisen nopeasti hajota vastatuuleen puskettaessa. Vähän aikaa jo mietin koko homman mielekkyyttä, mutta onneksi tuli kuitenkin jatkettua. Kääntöpaikan jälkeinen paluumatka menikin sitten mukavasti myötätuulessa surffaillessa.
Tsemppasin vähän vaihdossa mm. sukkia en alkanut nyt pukemaan näin lyhkäiselle matkalle. Ja sitten syömähammaslajin pariin...
Pyörä on viimeaikoina kulkenut aika hyvää vauhtia mm. keskiviikkona ajoin all-time-highest watit FTP testissä. Turhaa ei siis kannattanut alkaa ujostelemaan. Suoraan ohituskaistalle ja ohitin varmaan parikyt kilpailijaa ekalla vitosella. Oittaan reitti on vähän hankala, alkuun mäkeä, kurvia ja ERITTÄIN rupuista asvalttia joten ajorytmiin on vaikea päästä. Tangossa ollut Garmin Edge 500 ei myöskään jostakin syystä halunnut tänään näyttää watteja, joten miltei luomuna tuli pääosin vedettyä. Välillä kyllä pikkuisen kurkkasin watteja ranteessa olleesta FR920xt mittarista. Hyvää kulkua kuitenkin ilman ongelmia, mitä nyt kerran jouduin tekemään täysjarrutuksen kun yksi mulkvisti vastaan tullut autoilija päästi vajaa parikyt metriä edellä ajaneen atleetin jatkamaan matkaa, mutta päätti sitten kurvata suoraan eteeni.
Juoksuun vähän epävarmoissa tunnelmissa, sillä en ollut juossut Kiskon varttimatkan jälkeen kertaakaan kipeän kantapään takia. Ekalla kilsalla vasen kankku ja alaselkä olivat aika tiukkana, mutta alkoivat siitä hiljakseen avautumaan ja vauhti paranemaan. Reitti oli mukava edestakas tyyppinen, korkeuseroja ja hiekkapintaista alustaa.  Vauhti kesti loppuun saakka ja sain vielä parit ohituksetkin tehtyä. Uinnin jälkeen ei siis tullut ketään ohitse.
Loppuaika 1:16:11 ja pikkuisen reilu minuutti oman sarjan kärkeen. Kun vaan saisi sen uinnin taas joskus haltuun....
Kokonaistulokset

Teknisiä haasteita Kiskossa

Lauantaina kisattiin taas Kiskossa "Suomen paras trikilpailu".
Trikauden avauskilpailuni kun oli kyseessä ja lähinnä uintiharjoittelu sen verran heikkoa (=itseluottamus ei kovin korkealla..), oli päivän strategiana "kaikessa rauhassa järveen ja siitä sitten kirimään jos siltä tuntuu". Uinti lähtikin mukavan rennosti, OK vauhdilla liikenteeseen ja sain hiljakseen hinattua porukkaa kiinni. Noin tonnin paikkeilla alkoi jo väsy painamaan, mutta loppu tuli kuitenkin ihan hyvin vaikka jengiä oli aika sumpussa rannan lähestyessä ja oman linjan pitäminen vaikeaa. Uinti 25:46.

Transitiossa yritin vähän tsempata, viimeksi kun vaihtoaikani täällä oli jokseenkin masentavan hidas muutamiin treenikavereihin verrattuna.
Sitten pyörään. Eka mäki ohituskaistalla, mutta tehot kontrollissa. Ekassa alamäessä odotti sitten ylläri... heitin isompaa tuumaa sisään kun kammet yllättäen lukittuivat paikoilleen. WTF? Ketju jotenkin solmussa. Laskin mäen alas ja pysähdyin bussipysäkille huoltotoimiin. Ketju oli jumissa takana pienimmän rattaan ja haarukan välissä. Pienet ähräykset ja taas matkaan. Pääsin n 10m ylämäkeä eteenpäin kun tälläkertaa etuvaihtaja heitti ketjun pienen etulimpun ja keskiön väliin. WTF2.
Sitten taas liikenteeseen ja ohituskaistalle. Taisin ohittaa joku 50+ kilpailijaa ekan kympin aikana. Ei paljoa kiinnostanut katsella watteja vaan annoin hanaa.... Huomasin että vaihtajan säädöt ei ole ihan 100% ja ketju jumittuikin vielä kerran samalla lailla pienimmällä takarattaalla, nyt en onneksi joutunut kuitenkaan pysähtymään. Tämän jälkeen en uskaltanut enää ajaa ollenkaan 12 piikkisellä, joten alamäissä sai spinnata aika reilulla kadenssilla. Pyörä 1:09:23, joka ongelmista huolimatta oli 1,5min nopeampi kuin edeltävänä vuonna. Työmatkatempo tuottaa tulosta?

Juoksu käynnistyi todella raskaan tuntuisesti. Ekalla kilsalla mietin juoksukunnon kadonneen kokonaan viime aikojen vähäisen juoksutreenin myötä. Onneksi aloin kuitenkin hiljakseen päästä kiinni ryhmistä ja vauhti nousi tavoitelukemiin (n. 4:15min/km). Toisella kierroksella joutui kuitenkin kaivamaan todella syvältä, jotta paketti pysyi kasassa. Tsemppiä onneksi tuli seurakavereilta ja kun sai jatkuvasti juostua porukkaa kiinni. Elättelin loppuvaiheissa lieviä toiveita 2:20 alituksesta, mutta ne viimeiset 2 kilometriä olivat kuitenkin liian pitkiä (jos niitä tekn ongelmia ei olisi ollut...). Loppualamäessä oli vielä hyvä raasto päällä kun sain pari tyyppiä kiinni ja ohitettuakin, toisen näistä aivan viimeisellä metrillä. Juoksu 42:10.
Koko show siis 2:20:54, johon täytyy olla tyytyväinen näillä treenimäärillä ja metodeilla ;-). Lopputulokset.
Nyt täytyy vähän miettiä miten kausi jatkuu tästä eteenpäin.

Kisakauden 2015 avaus Pirkkolassa

Kävin tiistaina hakemassa benchmarkkia kuntoisuudesta Heltri talvicupin päätösosakilpailusta 6km juoksusta. Reitti on siis tuttu myös normikupista, kaksi kierrosta Pirkkolan hiekkakolmosta (~2930m). Meitä oli Heltristä viivalla 13 atleettia, mutta samaan aikaan starttasi myös valtava lauma suunnistajia (50+) samalle reitille. Vauhdittajia siis löytyi yllinkyllin!
Päivän tavoitteeksi asetin rennon kovan pohjatuloksen hakemisen. Mitään "oksennan verta ojan pohjalla" vauhtia ei ollut tarkoitus juosta. Säästetään se varsinaiseen Heltri cupin avaukseen ;-)

Jengi starttasi paukusta kuin tykin suusta, kovakuntoista porukkaa näköjään nämä suunnistajat. Aika nopeasti turhan optimistisella alkuvauhdilla lähteneitä selkiä alkoi tulla jo vastaan. Alun ruuhkassa joutui hieman hakemaan paikkaa, mutta suht hyvin pääsi etenemään ja vauhti (4:0x min/km) tuntui hyvältä kuten alustavasti olin plänännytkin. Reitin pohjoispuolen "vuoristopätkät" otin vähän rauhallisemmin ja alamäet/tasaiset reippaammin. Eka kierros helpon tuntuisesti 11:47.
Toiselle kierrokselle piti jo vähän laittaa focusta peliin. Vuoristo-osuuden otin ehkä hieman liian varovaisesti, mutta sen jälkeen pystyin iloisesti rullaamaan reilun viimeisen kilsan ja samalla tiputtamaan muutamat siihen saakka samassa vauhdissa juosseet taakseni. Toinen kierros oli jopa nopeampi 11:40, jolla loppuajaksi irtosi siis 23:27. Kokonaistulokset.
Tulokseen täytyy olla erittäin tyytyväinen, sillä oma reittiennätykseni parani reilulla minuutilla!

Kausi on siis alkanut ensimmäisten pyörä ja juoksutestien perusteella positiivisissa fiiliksissä!

Vantaa Maraton

Oli aika juosta maraton, pitkästä aikaa, viimeksi vuonna 2004 vedin HCM lävitse ajalla 4:35. Vantaa projektin tavoitteeksi pistin vaatimattoman tunnin aikaparannuksen edelliseen scooraukseen.
Kisaan valmistautuminen ei mennyt ihan nappiin ja päätin siirtää lopullisen osallistumispäätöksen kisaa edeltävälle päivälle. Jalat tuntui olevan ihan OK, joten ei muuta ku viivalle, loivensin kuitenkin tavoitetta 3:45 kellotukseen.
Kisa-aamu oli aika viileä, mutta kaunis ja aurinkoinen. Kelin lämpeneminen lupaili hyvää juoksusäätä. Käytiin Kristan ja Suvin kanssa kirmailemassa pari kilsaa verraa, sit pääkallopaikalle vessajonoon ja viimeisiin virityksiin.






Kuvassa juoksen nrolla 39 Timon kanssa. Jalassa näkyy kisa-aamuna improvisoidut akilleslämmittimet (vanhoista kisasukista)- kompressiosukkien päällä. (kuva Pertsa juoksufoorumi.fi Thanks!)

Liikkeelle alun pikkuruuhkassa käteen tatuoidulla 3:45 vauhtitaulukolla. Juoksukaveriksi löytyi Heltrin Timo Kaskinen, jolla on jokunen vauhdikas mara jo plakkarissa aikaisemmilta vuosilta. Timon GPSn mukaan seurattiin vauhtia ja se pysyikin mukavan tasaisena ja hieman aikatavoitetta ripeämpänä. Jossakin 15km paikkeilla jouduin pitämään pienimuotoisen pitstopin nestelastin kevennyksen merkeissä.
Vaikean hetken koin jossakin ~28km kohdalla. Matka alkoi painaa ja henkisesti oli hieman vaikeaa. Muistin vanhan tri gurujen teesin, jonka mukaan pitää heti syödä jos fiilikset alkaa laskea, toisaalta pitää myös syödä jos meno alkaa tuntua hyvältä. Nasautin sitten seuraavalla juotolla kofeiinigeelin koneeseen ja hiljakseen meno alkoi taas maittamaan. Samalla päätin myös vetää geelin kaikilla viimeisillä juottoasemilla loppuun saakka.
Viimeinen kierros vaati jo melkoista puristusta, reisien ja nivusten ollessa melko huonossa hapessa, mutta se kuulunee asiaan. Vauhti pysyi kuitenkin vielä hyvänä ja viimeiselle kilsalle sain vähän kiristettyäkin.
Maalisuora aiheutti lopuksi pientä hämmennystä, koska mielestäni missään ei lukenut maali ja jos ei olisi ollut edessä menijöitä olisin todnäk jatkanut seuraavalle kierrokselle. Tie kuitenkin loppui edessä ja huoltopiste tuli vastaan, joten päädyin lopputulokseen että olen nyt todnäk maalissa.
Lopputuloksessa on parannusta edelliseen kellotukseen noin 53 minuuttia.

Väliajat:
10,5 km 54:51 +18:09 83.
21,1 km 1:50:12 +36:41 83.
31,6 km 2:46:34 +56:04 81.
42,1 km 3:42:35 +1:14:18 74.
42,2 km 3:42:49 +1:14:22 74. 5:16 min/km