15.8.2017

Challenge Turku

Hienot kisat Turussa viikonloppuna! Kimmo ja kumppanit olivat onnistuneet leipomaan kansainvälisenkin mittapuun mukaan mainion hyvähenkisen ja kilpailullisesti tasokkaan tapahtuman, ilman erään kiinalaisomisteisen brändin ylitsepursuavaa byrokratiaa. Erityismaininta napakasta kisainfosta, pirteistä toimitsijoista ja hienosti toimivasta kisaravintelista, josta löytyi esim Fafaksen pitaleipiä!


Kuva: Challenge Turku
Uintistartti tapahtui rollingstarttina, jota pääsin kokeilemaan nyt ensimmäisen kerran. Uimarit siis järjestyivät omatuntonsa mukaiseen jonoon, josta nopeimmat ensin veteen ja seuraavat perään jatkuvana nauhana. Asetuin jonnekin vähän päälle 30min uivien ryhmään. Hyppäsin pommilla laiturilta jokeen ja sitten vaan kauhomaan. Alkuverra kun jäi käytännössä kastautumiseksi, päätin aloittaa hyvin rauhallisesti ja kiihdyttää siitä sit eteenpäin. Tuli tehtyä kuitenkin pienimuotoinen strateginen virhe ja startattua turhan kaukaa. Ekalle poijulle mennessä nimittäin sain jo ohitella porukkaa ja eteen muodostui melkoinen tulppa. Löytyihän se oma hyvä uintipaikkakin lopulta, mutta jostakin syystä uintivauhti jäi nyt ns. mukavuusalueelle. Sitä napsun kovempaa ei vaan löytynyt mistään. Lopuksi suunnattiin Suomenjoutsenen ohi kohti Gangesin portaita ja rantauduin ajassa 33:55 (10.).
(c) aika-ajo.com
Eka vaihto perinteisen hidas ilman ongelmia.
Ja sitten pyörään, joka jännitti ennakkoon tänään eniten. Pyöräreitti oli kolme kierrosta melkolailla flättiä moottoritietä Helsingin suuntaan myötätuulessa ja vastaista sitten Turkuun päin takaisin. Ajo oli siis yhtä ja samaa staattista jyystöä, joten persuus oli kovilla. Ennakkoon pohditiin reitin muodostavan mahd. peesijunia, mutta kisassa ajo oli erittäin siistiä ja valvonta näytti pelaavan. Jostakin syystä en nyt saanut pidettyä tehoja samoissa lukemissa kuin Sääksessä kuukausi sitten. Vauhtia onneksi kuitenkin piisasi. Viimeisellä kierroksella tuuli yltyi, satulassa istuminen alkoi olla jo aika tuskallista, eikä oikein jaksanut/pystynyt enää painamaan aeroasennossa. Tehot tippuivat ku lehmän häntä ja roikuin jossakin noin 5hlö porukassa kohti transitiota. Tuntui ettei matka ikinä loppunut... Pyörä kuitenkin 2:30:03 (yhä 10.)

T2 tuli sitten vähän tyrittyä. Melkoinen kupla otsassa joten piti päästä veskiin.  Juoksin kuitenkin epähuomiossa vessan ohi suoraan telttaan vaihtamaan juoksukamppeita. Täytyi sit palata uudestaan vessaan, jossa saavillisen pissimiseen menikin sitten aikaa ja taisi maksaa 4. sijan....

Juoksun tavoitevauhdiksi asetin 4:30-4:40 min/km, joka olisi pikkuisen kovempaa mitä kuukausi sitten Sääksessä. Lajin vaihto tekikin väsyneen pyöräilyn jälkeen näköjään hyvää ja vauhti asettui luontevasti 4:2x lukemiin. Reitti oli tasainen ja kierteli Aurajoen rantoja. Katsojia ja kannustusta olikin ihan kivasti reitin varrella ja mukava oli painaa menemään. Vauhti säilyi vähän tavoitetta kovempana ja pikkuisen huolestutti tuleeko kantattua lopussa. Energiaa sisään ja seinää ei onneksi tullut näkyviin. Viimeisen kierroksen puolivälissä katsoin ekan kerran kokonaisaikaa ja virittelin pientä loppukiriä 4:45 alittamiseksi. Loppusuoralle paidan vetskari kiinni ammattilaisten tyyliin ja pienet tuuletukset (näkyi kuulemma suorassa TV lähetyksessäkin.. heh heh). Puolimara taittui lopulta aikaan 1:33:23, joka oli sarjan 4. nopein.
Kuva: Challenge Turku
Lopputuloksissa oman sarjan 7. ja ennätysaika 4:44:46 vähän ylipitkälläkin reitillä (Sääksessä vähän naftilla reitillä meni 4:42 viime kuussa). Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen, sillä kisa meni aika lyhyellä valmistautumisella, sekä ns. päivän kuntokaan ei tuntunut olevan ihan terävin mahdolllinen. 

Trikausi 2017 alkaa olla nyt paketissa. Katsotaan mitä seuraavaksi keksiikään.

7.8.2017

Twilight Run 10k

Lauantai-iltana kävin rykäsemässä Hietsussa kympin Twilight Runissa. Olipa kiva maltillisen kokoinen juoksutapahtuma. Matkoja löytyi vitosesta puolimaratoniin. Valitsin kympin, koska ajattelin sen palvelevan parhaiten ensi viikonlopun Challenge Turkuun valmistautuessa. Enkä itseasiassa ollut juokssut sileätä kymppiä varmaan 10 vuoteen? Olikohan meillä joskus Heltri Cupin syksykisana Kuusijärvellä? Tavoiteajan laitoin 40min pintaan. Keli oli kiva aurinkoinen, mutta melkoisen tuulinen.

Kuva: Runners High

Lähtö tapahtui Hietaniemenkadun päästä, josta kurvattiin rantaa pitkin Lapinlahteen. Aika pikaiseen startin jälkeen joukosta erottui parinkymmen juoksijan porukka niin reipasta vauhtia (alle 4:00 kilsoja) ettei mulla ollut siihen junaan asiaa. Oma tavoitevauhti oli se about 4:00, enkä halunnut kaasutella heti jalkoja alta. Omaan vauhtiini ei löytynyt kaveria, joten pääasiassa yksikseen sain painaa eteenpäin. Kolmas kilsa (4:11min/km) oli näköjään kisan hitain, siinä kurvattiin Länsiväylän alta Salmisaaren kortteleiden kipakoita kurveja kiertämään. Myös viides kilsa oli vähän nousuvoittoista Ruoholahdesta Lapinlahdentielle ja muutamia kallisarvoisia sekunteja tuli hukattua.

Matka jatkui kohti pohjoista ja sain aavistuksen verran vauhtia nostettuakin kilsojen napsuessa 3:5x lukemiin. Kahdeksas kilsa alkoi tuntumaan jo toivottoman pitkältä, eikö se Kesärannan käännös ikinä tule vastaan? Ja yhdeksännellä alkoi jo vähän puuskuttamaan. Hesperiankadun päässä maalin jo näkyessä biitsillä näytti kello 38min ja rapiat, olisiko 40min alitukseen sittenkin rahkeita. Maali oli kuitenkin aika pitkällä biitsillä ja loppusuora juostiin upottavalla hiekalla. Ei siis ollut saumaa huikeaan loppukiriin. Loppuaika painui näin lukemiin 40:10, jolla irtosi sijoitukseksi 15. Lopputulokset

Juoksusta jäi hyvä fiilis ja sen verran nälkää tulosparannukseen, että eiköhän tässä täydy laittaa muutamat ilmot sisään syksylle.
Ensi viikonloppuna sitten trikauden päätös Challenge Turussa.

4.8.2017

Next stop Turku


Kansallismaisemaa Paha-Kolin huipulta
Viimeksi pohdiskelin trikauden päätöstä, mutta yleisön (ja treenikaverin) pyynnöstä pistin vielä ilmon sisään Challenge Turun puolimatkalle. Kiva päättää kausi vähän hulppeammissa ympyröissä ja minulle vielä uudessa kisassa. Tasainen reitti ei todellakaan suosi vahvuuksiani, mutta ilmeisesti hyvään aikaan voisi olla mahdollisuuksia jos vaan persuus kestää Hki motarilla tempomista.
Kisaan valmistautuminen ei ole mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Hienosti menneen Sääksen kisan jälkeen alkoi nimittäin perinteinen after race flunssa. Parisen viikkoa tuli niistettyä neonvihreetä ektoplasmaa. Ei suurempaa draamaa, mutta eipä tullut juuri lenkkiäkään tehtyä. Ei tosin lomalla paljoa olisi ehtinytkään. Nyt reilun viikon ajan olen sitten pistänyt nupit kaakkoon :-D ja jokunen hyvä treeni on plakkarissa. Panostus on niin kovaa, että tuli tehtyä jopa kesäkauden toinen uintiharjoitus, tällä kertaa Kaitalammella.
Seuraava kisastartti on itseasiassa jo lauantaina Hietsussa, jossa juoksen Twilight Runin 10km.


11.7.2017

Podiumille Sääksessä

Jännittynyttä tunnelmaa ennen starttia. Team UTOR edustaa.
Sunnuntaina kisailin Hypyn järkkäämässä Sääksi triathlonissa puolimatkalla. Kisa oli mukava hyvin järjestetty pikkukilpailu. Meitä starttasi parisenkymmentä puolimatkalle ja lisäksi suurinpiirtein sama määrä perusmatkan raastajia. Eipähän ainakaan tarvinnut huolehtia peesijunista!
Fiilis ennen kisaa oli hyvä. Kisko oli selvästi absorboitunut kehoon ja uskoin sub 5h ajan olevan mahdollinen ehjällä suorituksella.

Uinti oli kirkkaassa Sääksjärvessä yhtenä kierroksena. Eipä ollut uidessa ruuhkaa ja tuuli heikkoa, joten sai painaa rennosti hyvään tekniikkaan keskittyen. Reilun kilsan uinnin jälkeen rantauduttiin uimarannalle, josta väliaika ja vielä viimeinen suora kohti maalia. Uintiaika 28:59 (1:41/100m) oli minulle järisyttävän hyvä, mutta reitti oli about 150m liian lyhyt. Hyvää vauhtia kuitenkin!

Pyörällä lähdettiin alkuun vähän nousuvoittoista isompaa tietä kohti Vihtijärveä, josta sitten kurvattiin itäänpäin rupisemmalle asvalttipinnalle. Tai itseasiassa hyvinkin rupiselle, paikoitellen tuntui kuin olisi ajanut miinakentällä ja pyörästä tuntui paloja tippuvan hetkellä millä hyvänsä. BS-PUn Jonas ohitti minut vähän ennen tuota pätkää ja porskutti melkoista vauhtia huonolla tiellä. Oliko käynyt ennen kisaa nuotittamassa kaikki reikäpaikat? Pysyin kuitenkin kokoajan näköetäisyydellä pisimmillä peltoaukeilla.

Toiselle kierrokselle huoltopisteen kautta ja uutta juomaa mukaan. Meitä oli näköjään kolme kuskia ihan lähituntumassa. Ajo tuntui hyvältä ja watit pysyi suunnitellulla tasolla. Rupupätkällä ajoin nyt vielä maltillisemmin, ettei vaan kävisi mitään damagea. Hyväpintaisella loppupätkällä sain taas nostettua tehoja ja ajoin pari edellä ajavaa melkein kiinni. Paitsi että viimeisessä seinäjyrkässä töntäreessä ketjut tippuivat pienelle etulimpulle vaihtaessani. Juoksin mäen ylös, ketjut paikoilleen ja wattia taas peliin. Tuskin tuohon puoltaminuuttia kauemmin sai kulumaan? Viimeisillä kilsoilla Kiljavaa lähestyessä sain taas edellä ajavan kaksikon kiinni ja saavuttiin T2 yhtämatkaa.

Vaihdosta juoksuun, joka olikin käytännössä maastojuoksua kumpuilevalla metsäreitillä, jossa alusta vaihtui kuorikkeesta löysään hiekkaan, polkuun ja loppureitin vähän kovempaankin hiekkapintaan. Mukava reitti juosta, mutta ei ainakaan nopea. BS-PUn Teemu tuli nopeasti ohi sen verran reipasta vauhtia, ettei ollut mitään asiaa mukaan. Oma vauhti asettui n 4:30-4:40min/km lukemiin ja kulku oli yllättävän hyvää olosuhteisiin nähden. Vauhti säilyi hyvin ja viimeiselle kierrokselle sain sitä jopa vähän nostettuakin.
Kuva: Petri Ahti
Maaliin kokonaiskisassa kolmantena (Pojat40 sarjan 1.) ajassa 4:42:28, joka on kolmisen minuuttia parempi kuin nopein aikaisempi puolimatkan kellotukseni. Reitti oli tosin vähän naftin mittainen jokaisessa lajissa, joten ehkä tuo maaginen heinäkuun päivä 2010 Joroisella säilyy yhä ennätystilastoissani?
Tässä lopputulokset

Triathlonkausi 2017 saattoi olla osaltani nyt tässä. Vähän lomailua ja katsotaan osuuko jotain tapahtumia kohdalle. Ainakin jotain juoksukisoja voisi ottaa agendalle.

4.7.2017

Kisko Triathlon 2017

Viikonloppuna kisailtiin Kiskossa perinteisellä ja Suomen parhaalla varttimatkalla. Tuttu mesta, paljon kavereita ja normaalit kuviot.

Pienet venyttelyt ja pyörittelyt kuivalla maalla ja vedessä reilun 5min alkuverrat ennen starttia. Sitten hetkeksi takaisin kuivalle maalle ja starttiportista rantaviivalle odottelemaan lähtöä.
Uinnin eka puolikas meni OK rennosti ja olin hyvässä tuntumassa kärkiporukkaan. Noin puolivälissä alkoi stten limaa nousta kurkkuun ja jouduin pari kertaa pysähtymään rykimään. Meillä on taas lapset yskineet viime aikoina ja mullakin oli kisaa edeltävinä päivinä vähän karhea olo.
Noh, rykimiset sotki rytmin ja kun viimeiselle suoralle tuli vielä ärsyttävää terävää aaltoa olin täysin hukassa. Liian vähän uintia koko vuonna mukaanluettuna kaksi avovovesiuintia ja itseluottamus nollissa. Mietin jo tovin keskeytystä, mutta uimallahan tuolta keskeltä selkää piti kuitenkin rantautua...

Pyörällä sitten ripeästi liikenteeseen. Sprinttimatkalaisia taas jonkin verran edessä poukkoilemassa. Tuuli oli aika navakkaa, erityisesti alamäissä peltoaukeille tullessa sai olla tarkkana. Aloitin vähän turhankin vauhdikkaasti NPn pyöriessä jossakin 240W lukemissa. Jokunen ohitus tuli tehtyä, mutta pääasiassa sain taivaltaa ihan omaa vauhtiani. Kääntöpaikalle ajassa 30:19 (avg 39,9km/h), joka oli kaksi minuuttia kovempaa kuin viimevuonna.
Paluumatkalla alkoi sivuvastainen tuuli ottamaan enemmän ja vauhti hyytyi pahasti, ehkä roima aloituskin vaikutti asiaan? Paluu olikin hitain koskaan Kiskossa tällä reitillä ajamani (avg 33,6km/h), jopa 4min hitaampi kuin vuosi sitten. Täytyypä tutkailla tarkemmin hyytyikö muillakin vauhti yhtälailla, paluumatkan tehot olivat kuitenkin korkeammat kuin ensimmäisen puoliskon.

Vaihtoon tullessa satulalaukku irtosi pyörästä (en edes huomannut) mutta joku avulias järkkäri onneksi oli tarkkana ja kiikutti sen minulle heti transitioon. Kiitoksia tästä! Sukat & juoksukengät jalkaan ja menoksi. Pari hyvää selkää oli heti edessä.
Kiskossa juoksu on haastava, kun rykästään pyöräjaloilla heti jyrkkään ylämäkeen ja loputkin reitistä on polveilevaa alustan vaihtuessa asvaltista hiekkapohjaiseen. Takkuiselta tuntui, mutta kilsavauhdit asettuivat mukavasti 4:10-4:20min/km lukemiin ja sain kivasti ohiteltua jengiä. Puolenvälin paikkeilla meno tuntui jopa lennokkaaltakin, mutta kyllähän ne mäet aika nopeasti taas aloivat rassaamaan. Pystyin kuitenkin pitämään vauhdin loppuun saakka ja saavuin maaliin sijoituksella 11/109. Loppuaika 2:21:51 oli 2min hitaampi kuin viimevuonna, eli tuulesta huolimatta olisin ollut ennätysvauhdissa, mutta kun se surkea uinti.... Lopputulokset

Tällä viikolla kevyttä palauttelua työmatkapyöräilyn merkeissä ja sunnuntaina olisi vielä vuorossa startti Sääksen puolimatkalle.

8.6.2017

Tuusulassa triathlonia

Ei mennyt ennustukseni nappiin, Tuusulanjärvellä vedettiin sittenkin triathlonia, eikä duathlonia. Jälkimmäinen olisi kyllä sopinut minulle, koska tavoitteena oli vaan päästä huudattamaan myllyä ja muistelemaan miltä se kisaaminen taas tuntuikaan.
Ja olihan se vesi tajunnan räjäyttävän kylmää. Virallinen lukema taisi olla miltei 15 astetta, mutta väittäisin kovasti totuuden olleen lähempänä 12C. Onneksi kuitenkin uintiin vain 2x400m rinkula. Alkuverrana vähän juoksua, neopreeni päälle, kaksi uimahattua päällekkäin ja pikainen kastautuminen ennen starttia ettei kroppa säikähtäisi pahasti startissa. Päätin aloittaa todella rauhallisesti, ettei vaan menisi panikoinnin puolelle. Ja ihan OK se homma lopulta käynnistyikin. Eka kierros meni hyvin, mutta toiselle startatessa oli jotenkin vaikea päästä uudestaan uintirytmiin. 5min meidän startin jälkeen lähteneitä sprinttimatkalaisiakin alkoi tulla ohitettavaksi jo ekalle poijulle tultaessa ja uinnin lopun häämöttäessä massaa oli vielä enemmän edessä.

Ekassa vaihdossa olin pikkuisen shokissa, kädet ja jalkaterät jäässä ja mietin mitä tästä oikein tulee. Kuivasin jalat ja pistin sukat. Myös hanskat käteen. Tuuliliiviäkin mietin, mutta en alkanut enää ähräämään sitä päälle.

Raasto päällä viimeisessä mäessä ennen T2 Kuva: JäPy
Pyörän ekalla kilsalla tuli pientä epäuskoa päälle, kun olin vielä niin kohmeessa. Tuntui että palleakin veti ihan kramppiin. Onneksi keli oli kuitenkin lämpeämässä, eikä juurikaan tuullut niin fiilikset paranivat nopeasti ja ajo alkoi maistumaan. Ekoilla parilla kilsalla edessä oli aika paljon sekavasti ajelevia sprinttimatkalaisia, mutta sitten pääsin hyvään mestaan ja sain painaa oikeastaan koko matkan täysin yksin. NP pyöri jossakin 220+W lukemissa ja vauhti pysyi OK. Reitti oli mukavan polveilevaa ja asvaltti pääosin hyvässä kunnossa.
Toinen vaihto oli ripeä ja juoksuun. Alkuun reitissä oli pientä sekavuutta, mitä reittiä maaliin ja kierrokselle. Tiellä haahuili muitakin kuin kisaajia, erityisesti maaliviivan jälkeen kun juostiin jonkin parkkipaikan tms. lävitse kohti kierroksen eteläistä kääntöpistettä. Myös reitin pohjoispää oli paikoitellen jännittävä kun juostiin vähän sokkelomaista reittiä asuinalueen lävitse. Sai olla tarkkana että pysyi reitillä, muutaman kisaajan näinkin kurvaavan väärään suuntaan. Oma juoksu kulki yllättävänkin hyvin, alkuun kilsavauhdit 4:20 molemmin puolin ja jälkimmäinen puolikas vähän nopeammin n. 4:10min/km.
Lopputulos 2:04:50 ja pappasarjan 7. Jänskää huomata tuloksista, että olin jokaisessa lajissa 6. nopein. Paitsi eka vaihto, jossa meni kymmenkunta atleettia ohitse.

Tällä viikolla vähän palauttelua työmatkojen ja muutaman kevyen pyörälenkin merkeissä. Viikonloppuna olisi tarkoitus taas huudattaa konetta Oittaalla sprintin merkeissä ja Su ajan vähän pidemmän lenkin muutamilla vedoilla höystettynä.

2.6.2017

Kohti kisakautta!

Purplepatchin blogissa oli joku aika sitten mielenkiintoinen artikkeli urheiluvammakierteestä. Tämä kuulostaa niin tutulta että piti ihan linkittää tänne itselleni ja monille muillekin muistutukseksi. En oikein edes muista milloin olisin viimeksi saanut ehjää kautta, aina kun saa rytmin päälle niin johan joku vamma taas odottaa kulman takana ja (juoksu) treenit taas tauolle. Jotain tarttis tehdä toisin...

Kisakauden avaus sunnuntaina lähestyy. Viimepäivien säätilanteessa ei ole ollut paljoa hurraamista ja vedenlämpöjenkin tippuessa näyttää äärimmäisen todennäköiseltä että Tuusulassa kisaillaan duathlonissa, eikä triathlonissa. Eipä juurikaan suotuisa kilpailumuoto minulle, mutta viivalle vaan ja kohti superkompensaatiota!