Triathlonkauteni todennäköinen päätöskisa vedettiin sunnuntaina Turussa. Lauantain hieno kesäkeli muuttui melkoiseksi vesisateeksi, onneksi oli kuitenkin lämmintä. Kisaa edeltävien muutaman viikon treenit olivat menneet hienosti. Olin pystynyt tekemään suurinpiirtein kaiken suunnitelmien mukaan ja tehot & vauhdit olivat mitä pitääkin. Viivalle vaan luottavaisin mielin!
 |
| Vetinen pyöräilyn extrakieppi |
Uinti
Lyhyt alkuverra Aurajokea maistamaan ja sitten starttijonoon seisoskelemaan. Menin jonossa melkoisen kärkeen n. 30min tavoiteajan tuntumaan, kun siellä ei tuntunut olevan niin paljoa ryysistä. Tsempit kisajohtaja Kimmolle, pommilla jokeen ja veto päälle. Uinti tuntui heti alusta lähtien tosi hyvältä ja rennolta, ehkä siinä oli kuitenkin vähän samaa kuin koko kaudella etten vaan löydä mitään isoa ja kovaa vaihdetta. Toiselta kääntöpisteeltä Suomen Joutsenta kohti kurvatessani alkoi sitten se odotettu sade railakkaana...great...Viimeinen sata metrinen oli mielenkiintoinen. Katsoin että jotain syvyyspommeja räjähtelee edessä. Joku kaveri siinä sitten kiilasi minut tehokkaasti laivan kylkeen kiinni ja ilmeisesti joka toisella vetoparilla kurkki suuntaa potkaisten samalla raivokkaasti sivullepäin jotain vaparin, perhosen ja rintapotkun välimuotoa vai oliko tarkoituksena hätistellä muut uimarit pois ympäriltä?
No rantautuminen ajassa 33:15, joka on mulle hyvää tasoa... ehkä pari kertaa aikaisemmin olen jotain 32 alkuisia aikoja uinut oikean mittaisella reitillä (Garmin sanoi nyt 1950m)
Pyörä
Transitio uinnista oli taas tutun hidas. Tuli varmaan liikaa mietittyä pitääkö sittenkin laitella tuuliliiviä tai irtohihoja jne ja muutenkin läpimärän vaihtopussin ja kamppeiden operointi oli hidasta.Vettä tuli kaatamalla kun lähdin ajamaan. Reitin alkuun oli tälle vuodelle tullut extraluuppi, joka oli kapeahko vähän rupupintainen ja mentiin useamman kerran rautatiekiskojen ylitse. Ekalla ylityksellä vesipulloni lensi jonnekin lepikkoon, onneksi taivaalta tuli lisää vettä kun vaan pisti suun auki...
Yritin ajaa ekan reilun kympin mahd rauhallisesti osaksi olosuhteidenkin pakosta. Moottoritiellä oli sitten hyvä vastatuuli Helsinkiä kohti mennessä. Paluumatkalla Turkuun päin tultiin sitten taas myötäiseen mukavaa päälle 40km/h vauhtia ja sain tehot pysymään hyvin suunnitellussa n. 200W lukemissa.
Meno tuntui yllättävän helpolta. Muutamaan otteeseen vettä tuli erittäin rajusti tai taivas pimeni kokonaan, vähän jänskätti saadaanko kunnon ukkosmyrsky vielä päälle. Viimeinen kymppi transitioon tubea pitkin meni taas rauhallisesti, tiellä oli valtavia lammikoita eikä nähnyt ollenkaan mahd. kuoppia, en uskaltanut runtata aeroasennossa sokkona. Muutaman kuskin ryppään perällä roikuin sitten pyörän loppuun saakka. Aika muutaman minuuttia tavoitetta hitaampi 2:29:07 (36km/h) mutta olosuhteisiin nähden ihan OK.
 |
| Ei vielä Red Bullia tässä vaiheessa. Tommi hiillostaa takana niskaan |
Juoksu
Juoksuun lähtö tuntui todella vahvalta. Jalat oli ehkäpä parhaimman tuntuiset ikinä tällä matkalla. Lähdin sitten reippaasti liikkeelle latomaan n. 4:15 kilsoja, mentaliteetillä tulos tai ulos... Hyvin juoksu kantoikin mutta pieni heikko hetki sattui n 11-14km paikkeille, jossa kadenssi laski ja hyydyin muutamaan 4:2x alkuiseen kilometriin. Lisää Red Bullia koneeseen ja viimeinen kierroshan menee sitten pelkällä tahdonvoimalla. En ollut ihan kartalla kokonaisajasta ja yritin laskelmoida että alle 1:30 juoksun pitäisi riittää 4:40 alitukseen. |
| Ei ehtinyt tuuletella |
Viimeisellä kierroksella oli sitten kaikki pelissä ja juoksin ihan viimeiseen senttiin saakka. Juoksuajaksi tuli hieno 1:29:48 mikä on aikalailla oma puolimaratonin ennätysaika, mutta kisan kokonaisaika taipui kuitenkin lukemiin 4:40:17.
No, ei tässä voi kovinkaan pettynyt olla sillä paransin olosuhteista huolimatta reittiennätystäni pari minuuttia ja sijoitus pappasarjassa oli viides.
Lopputulokset
Kisat oli taas jälleen kerran hienosti järjestety. Homma toimii Turussa. Kiitoksia!
Eväitä ensi vuoteen
-Uintiin lisää varmuutta-Pyöräajasta pitäisi saada 5min pois
-Juoksu alkaa olla hyvällä mallilla. Kun vaan jalat kestäisi harjoittelua.
-Transitiot surkeat. Lisäfocusta tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti