Muutoksia kaudelle 2020

Syksy on näköjään lipsahtanut kirjoittelematta mitään. On tässä kuitenkin tapahtunut paljon asioita, jopa enemmän kuin monena aikaisempana kautena... ehkä siksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan...

Uusi tiimi, 4Speed Triathlon team

Loppukesästä aloimme muutaman treenikaverin kanssa keskustelemaan uudesta triathlontiimistä. Olimme kaikki samantyyppisessä elämäntilanteessa kuuluisien ruuhkavuosien keskellä, mutta kuitenkin tavoitteena oli tehdä sporttia tavoitteellisesti/suunnitelmallisesti muu elämä huomioiden. Meillä oli vaikeuksia sitoutua seurojen tarjoamiin yhteistreeneihin, sekä ylipäätään löytää sopivanvauhtista treeniseuraa. Hawaijin IM viikonloppuna julkistimme uuden 4Speed Triathlon tiimimme, jolla mennään kohti ensi kautta. Ensimmäisellä kaudella remmissä on mukana 15 jäsentä. Seuratkaahan menoa IGssä @4speed_triathlon ja seuran blogissa!

Viime viikolla julkistimme ensimmäisen yhteistyökumppanimme Nordic TeamWearin, jonka edustaman Dæhlie tuotemerkin asuja tulemme käyttämään ensi kaudella. Merkki on enemmänkin tuttu hiihtovarusteistaan, mutta heiltä löytyy myös huippuluokan asut triathloniin ja pyöräilyyn. Toivottavasti Norskien vauhti tarttuu vähän meihinkin! Uudet tiimivärit julkaistaan ensi vuoden puolella.  

Treenikatsaus

Syyskauden treenit ovat pyörineet ihan OK maltillisilla määrillä. Terveystilanne on tällä kertaa ollut hyvä, isommilta flunssilta on nyt perheessä säästytty. Perinteiseen tyyliin olen yrittänyt kuntouttaa jalkoja, jotka tyypillisesti aina loppuvaiheissa kautta alkavat rajoittamaan menoa.
Viikon perussettiä on ollut 2-3pv vko työmatkapyöräilyä, parit n tunnin Zwiftailut, kaksi lyhyttä juoksua, yksi uinti ja kaksi lihaskunto/liikkuvuus harjoitusta. 

Kisat 2020

Taaloja ei ole vielä sisällä minnekään, mutta startteja on suunnitelmissa. Kauden aloitus todnäk Tuusulassa ja siitä sitten Lahden IM puolikkaalle. Loppukesän kohtalo on eniten auki. Mietinnässä comebäk täydelle matkalle Tahkolla tai puolikasta Joroisella. Myös Oittaan SM perusmatka kiinnostaa. Perinteinen Kisko olisi siis jäämässä väliin tällä kertaa. Let's see.

Challenge Turku 2019

Triathlonkauteni todennäköinen päätöskisa vedettiin sunnuntaina Turussa. Lauantain hieno kesäkeli muuttui melkoiseksi vesisateeksi, onneksi oli kuitenkin lämmintä. Kisaa edeltävien muutaman viikon treenit olivat menneet hienosti. Olin pystynyt tekemään suurinpiirtein kaiken suunnitelmien mukaan ja tehot & vauhdit olivat mitä pitääkin. Viivalle vaan luottavaisin mielin!

Vetinen pyöräilyn extrakieppi

Uinti

Lyhyt alkuverra Aurajokea maistamaan ja sitten starttijonoon seisoskelemaan. Menin jonossa melkoisen kärkeen n. 30min tavoiteajan tuntumaan, kun siellä ei tuntunut olevan niin paljoa ryysistä. Tsempit kisajohtaja Kimmolle, pommilla jokeen ja veto päälle. Uinti tuntui heti alusta lähtien tosi hyvältä ja rennolta, ehkä siinä oli kuitenkin vähän samaa kuin koko kaudella etten vaan löydä mitään isoa ja kovaa vaihdetta. Toiselta kääntöpisteeltä Suomen Joutsenta kohti kurvatessani alkoi sitten se odotettu sade railakkaana...great...
Viimeinen sata metrinen oli mielenkiintoinen. Katsoin että jotain syvyyspommeja räjähtelee edessä. Joku kaveri siinä sitten kiilasi minut tehokkaasti laivan kylkeen kiinni ja ilmeisesti joka toisella vetoparilla kurkki suuntaa potkaisten samalla raivokkaasti sivullepäin jotain vaparin, perhosen ja rintapotkun välimuotoa vai oliko tarkoituksena hätistellä muut uimarit pois ympäriltä?
No rantautuminen ajassa 33:15, joka on mulle hyvää tasoa... ehkä pari kertaa aikaisemmin olen jotain 32 alkuisia aikoja uinut oikean mittaisella reitillä (Garmin sanoi nyt 1950m)

Pyörä

Transitio uinnista oli taas tutun hidas. Tuli varmaan liikaa mietittyä pitääkö sittenkin laitella tuuliliiviä tai irtohihoja jne ja muutenkin läpimärän vaihtopussin ja kamppeiden operointi oli hidasta.
Vettä tuli kaatamalla kun lähdin ajamaan. Reitin alkuun oli tälle vuodelle tullut extraluuppi, joka oli kapeahko vähän rupupintainen ja mentiin useamman kerran rautatiekiskojen ylitse. Ekalla ylityksellä vesipulloni lensi jonnekin lepikkoon, onneksi taivaalta tuli lisää vettä kun vaan pisti suun auki...
Yritin ajaa ekan reilun kympin mahd rauhallisesti osaksi olosuhteidenkin pakosta. Moottoritiellä oli sitten hyvä vastatuuli Helsinkiä kohti mennessä. Paluumatkalla Turkuun päin tultiin sitten taas myötäiseen mukavaa päälle 40km/h vauhtia ja sain tehot pysymään hyvin suunnitellussa n. 200W lukemissa.
Meno tuntui yllättävän helpolta. Muutamaan otteeseen vettä tuli erittäin rajusti tai taivas pimeni kokonaan, vähän jänskätti saadaanko kunnon ukkosmyrsky vielä päälle. Viimeinen kymppi transitioon tubea pitkin meni taas rauhallisesti, tiellä oli valtavia lammikoita eikä nähnyt ollenkaan mahd. kuoppia, en uskaltanut runtata aeroasennossa sokkona. Muutaman kuskin ryppään perällä roikuin sitten pyörän loppuun saakka. Aika muutaman minuuttia tavoitetta hitaampi 2:29:07 (36km/h) mutta olosuhteisiin nähden ihan OK.

Ei vielä Red Bullia tässä vaiheessa. Tommi hiillostaa takana niskaan

Juoksu

Juoksuun lähtö tuntui todella vahvalta. Jalat oli ehkäpä parhaimman tuntuiset ikinä tällä matkalla. Lähdin sitten reippaasti liikkeelle latomaan n. 4:15 kilsoja, mentaliteetillä tulos tai ulos... Hyvin juoksu kantoikin mutta pieni heikko hetki sattui n 11-14km paikkeille, jossa kadenssi laski ja hyydyin muutamaan 4:2x alkuiseen kilometriin. Lisää Red Bullia koneeseen ja viimeinen kierroshan menee sitten pelkällä tahdonvoimalla. En ollut ihan kartalla kokonaisajasta ja yritin laskelmoida että alle 1:30 juoksun pitäisi riittää 4:40 alitukseen.

Ei ehtinyt tuuletella

Viimeisellä kierroksella oli sitten kaikki pelissä ja juoksin ihan viimeiseen senttiin saakka. Juoksuajaksi tuli hieno 1:29:48 mikä on aikalailla oma puolimaratonin ennätysaika, mutta kisan kokonaisaika taipui kuitenkin lukemiin 4:40:17.
No, ei tässä voi kovinkaan pettynyt olla sillä paransin olosuhteista huolimatta reittiennätystäni pari minuuttia ja sijoitus pappasarjassa oli viides.
Lopputulokset

Kisat oli taas jälleen kerran hienosti järjestety. Homma toimii Turussa. Kiitoksia!

Eväitä ensi vuoteen

-Uintiin lisää varmuutta
-Pyöräajasta pitäisi saada 5min pois
-Juoksu alkaa olla hyvällä mallilla. Kun vaan jalat kestäisi harjoittelua.
-Transitiot surkeat. Lisäfocusta tarvitaan.

Kisko Triathlon 2019

Kausi jatkui perinteisellä Kisko Triathlonin perusmatkalla. Kisa on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty triathlonkilpailu.
Uintiverrassa olin vähän pulassa. Kisan alla alkoi tuuleksimaan ja terävähköä aallokkoa tuli vasemmalta, siis omalta pääsääntöiseltä hengityspuoleltani. Ei nyt mitään valtavia maininkeja, mutta kun avovesitreenit on useammalta vuodelta olleet jo hyvin vähissä niin en meinannut löytää sopivaa uintirytmiä.

Startissa homma onneksi lähti sujumaan vähän paremmin, uinnin eka puolikas mentiin kuitenkin vastatuuleen. Viimeiseltä kääntöpoijulta sitten tultiin vähän vauhdikkaammin surffaillen loppuun ja uintivauhdiksi tuli ihan OK 1:38min/100m. Uinti oli kuitenkin useampien kisaajien mittarien mukaan reilu 200m ylimittainen, niin aika painui päälle 28min.

T1llä tsemppausta ja varmaan ensimmäisen kerran urallani olin IronHannua nopeampi, vaikka jättiläismäinen ajanottochippi yritti kovasti taistella lahkeessa vastaan märkäpukua päältä kiskoessani.

Pyörällä eka ylämäki mahd iisisti, sykkeet olivat kyllä korkealla. Yritin ajaa ekan kympin rennosti puristamatta, mutta reipas vastatuuli hidasti menoa. Tuntui että alamäessäkään ei päässyt minnekäään. Pyörän eka puolisko olikin ainakin Strava historiani hitain Kiskossa (2014->). Laskelmieni mukaan olin 7. tai 8. puolimatkassa. Paluumatkalle tuuli tuli sitten pääsääntöisesti sivusta ja maisema vaihtui vähän vauhdikkaammin. Vaihtoon tultiin taas IronHannun kanssa peräkanaa.

T2 onnistui myös hyvin ja sitten juoksuun mäkiselle reitille. Kilsavauhdit täällä on tyypillisesti vajaa 10sek/km hitaammat kuin tasaisemmalla reitillä esim. Tuusulassa. Eka kilsa ylämäkeen tuntui lähtevän vähän liiankin nopeasti, mutta sain kuitenkin pidettyä tasaista vauhtia ja muutama atleetti tuli ohiteltua. IronHannu hengitti pitkään niskaan ja olin varma, että hän antaa tappoiskun viimeisessä ylämäessä. Sain kuitenkin viimeisellä kierroksella vähän kaulaa ja lisäksi vielä tehtyä pari ohitusta. Maaliin laskettelin lopulta neljäntenä ajassa 2:21:24. Lopputulokset
Hieno kisa kaikenkaikkiaan taas Kiskossa. Nyt vähän lomaa ja kuntoisuuden virittelyä kohti kauden pääkisaa elokuussa Turun Challengessa.

Kisakaudenavaus 2019

Tuusulajärventriathlon

Kauden avaus tapahtui jo lähes perinteisesti Tuusulanjärvellä perusmatkalla. Kelit olivat menneet aika viileiksi, kisan alla oli vähän myrskyäkin niin avovesikauden aloitus jäi tälläkin kertaa kisastarttiin. Lisämausteena vielä uudella märkäpuvulla :-D
Kisa-aamu oli viileä ja vähän vettäkin ripeksi päälle. Uinti ei niin hirveästi huolestuttanut (vedenlämmöksi mitattiin 14,7C), mutta sen jälkeinen pyöräily kyllä.
Alkuverrana vartin verran juoksua ja sitten "lämmittelemään" veteen. Oi saakeli että oli kylmää vettä, eka pulahduksella tuntui että aivot räjähtivät päästä. Hyvä että kävin pulahtaa, kisastartissa olikin sitten huomattavasti helpompaa.
Aloittelin nyt kaikessa rauhassa vähän taaempaa ja käpöttelin starttivihellyksen jälkeen kaikessa rauhassa järveen. Suunnitelmana oli vetää ihan kelluntavauhtia ekalle poijulle ja alkaa sitten hiljakseen uimaan. Uinti tuntui itseasiassa aika hyvältä, mutta kierroksia en vaan saanut ollenkaan. Ehkä se kylmä vesi vaikutti asiaan?
Ekassa vaihdossa sitten pistin päälle kaiken mahdollisen... tuuliliivi, irtohihat, hanskat, sukat... hidastahan tuommoinen pukeminen on, mutta pyöräillessä varustus tuntui sopivalta. Reidet alkoivat kuitenkin jäätymään noin ekan kympin jälkeen ja ajaminen ei ollut kovin rentoa. Jäin pikkuisen edellisen vuoden wateistani (NP 212W, IF 0.875) ja reitin ollessa vielä 1,5km ylimittainen tuli muutama minuutti extraa edellisen vuoden scooraukseen.
Päivän päälajiksi olin jo ennenkisaa ajatellut juoksun. Olen viime aikoina pistänyt vähän lisää paukkuja juoksutreeniin ja se tuntui auttavan. Sain helposti pidettyä alle tavoiteajan 4:10min/km vauhtia. Loppukiriä ei tälläkertaa tarvittu ja rullailin maaliin juoksuajassa 41:04 (4:08min/km) johon olen hyvin tyytyväinen. Koko show vei aikaa 2:26, joka lienee hitain perusmatkan scooraukseni pitkään aikaan. Viileän kelin lisäksi ei onneksi huolia, tästä se kausi alkaa.

Rykäsy Kuusiksella

Kelien lämpeneminen alkoikin sitten heti ja seuraavan viikonlopun rykäsyyn päästiinkin helteisissä tunnelmissa.

Uintiin otin tutun paikan Esa Ollikaisen ja Jari Aaltosen viereltä. Kääntöpoijuilla oli pientä kolinaa naapurin kanssa, mutta muuten sain hyvin uitua omaa uintia. Vauhti on yhä aika maltillista, mutta ihan OK sijoituksella kuitenkin vedestä ylös.
T1 omanmittapuun mukaan OK, nyt ei tarvinnut alkaa pukemaan turkiksia päälle. Sit vaan pyörällä pää alas ja ohituskaistalle. Pyöräreitillä oli tällä kertaa kaksi tietyöpätkää. Ensin lyhyt sepelipätkä Kimalaisentien mäessä, jossa pyörä tuntui räjähtävän palasiksi. Toinen oli sitten parin kymmenenmetrinen liikennevalo-ohjattu pätkä ennen Kuninkaanmäkeä, joka sovittiin ajettavaksi rollaattorivauhtia. Tässä olikin hyvä ottaa vähän huikkaa pullosta. Pyörä kulki ihan OK ja vaihtoon tasan 32minuutin pyörittelyn jälkeen (38,8km/h/226W).
T2 reippaasti ja matka jatkuu. Katselin että eipä tuo juoksuvauhti sen kovempaa ole kuin Tuusulassa, vaikka matka olikin nyt vain puolet siitä. Vähän mäkisempi reitti ja kovempi pyöräily taisi jarruttaa menoa. Puolivälin jälkeen Jarkko tuli rinnalle ja ohi, kiitäen M40 sarjan voittoon. Ei ollut mitään saumaa vastata vauhtiin. Lopussa sain vielä Esan kiinni. Maaliin loppuajassa 1:09:18 (M40 2.). Kärkeen jäi matkaa vielä 2,5min.

Tällä viikolla sitten osaltani alkukesän kisat päättävä klassikko Kiskon perusmatka. Pikkuisen kurkku kipristellyt viime viikosta ja nokka tukossa, joten täytyypä katsoa mitä tästä tulee ja joutuuko muokkaamaan kisakalenteria. Seuraavat startit suunnitelman mukaan Turussa puolikkaalla ja ehkä vielä Vierumäellä.

Talven kuulumisia

Tammikuu

Tammikuun harjoittelun pohjana oli Tour de Zwift. Kysessä oli yhdeksän etapin sisäpyöräily"kilpailu" erityyppisillä Zwiftin reiteillä. Startteja tuli siis 2-3 per viikko ja suunnitelmana mulla oli ajaa jokatoinen etappi reippaammin ja välissä sit semi-palautellen. Yhden etapin kesto oli vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin.
Starteissa oli kivasti porukkaa aina viivalla, keskimäärin ehkä 1500-2000 polkijaa. Lähdöissä ei paljoa himmailtu, kuten Zwiftissä on tapana. Jengi lähti heti paukusta latomaan hirveää kyytiä. Oli siis syytä olla jo hyvät alkuverrat alla tai sitten vaan malttaa itse aloitella rauhallisemmin. Itse noudatin jälkimmäistä vaihtoehtoa ja usein olinkin jo ensimmäisen minuutin ajon jälkeen porukan puolivälin huonommalla puolella. Useimmiten tuli sitten tehtyä tasaista nousua ja maalissa sijoitus oli lopulta n. kärki 20% joukossa. Huikein etappi oli nro 6, jossa noustiin Alpe du Zwiftin huipulle. Kyseessä on siis legendaarinen Alpe d'Huezin nousu, joka on mallinnettu Zwiftin Watopia maailmaan. Siinä sai mukavasti kärsiä vajaan tunnin nousun (n. 90%FTP), kokonaisajoajan ollen 1:50.
Muuten ohjelmassa oli hiihtoa pääasiassa PK tehoilla n 2krt viikossa ja yksi uinti Ironcoachingin porukan kanssa aina viikonloppuisin.

Helmikuu

Heltri syysleirillä Antti Hagqvist puhui maaliskuun syndroomasta, jolloin kehitys alkaa useilla stallaamaan. Mulle tämä heikko hetki osui tällä kertaa jo helmikuulle.
Muutama syy:
-Hiihtokelit menivät huonoksi ja motivaatio sitä myötä laskelmaan
-Pikkuisen flunssaa omalla kohdalla ja perheessäkin
-Zwiftin rallipohjaista ohjelmaa muutin strukturoidummaksi tammikuun kynnystestauksen tulosten pohjalta. Flunssasta palautellessa ohjelmaan tuli suunniteltua enemmän Z1/Z2 alueen pyörittelyä.
Koko treenipaketissa muutenkin vähän hakemista ja määrätkin tippuivat tammikuuta matalammiksi.

Maaliskuu

Yritystä rytmiin, joka oli tosiaan suunniteltu jo helmikuulle. Olen pyrkinyt kuulostelemaan entistäkin tarkemmin päivän virettä (palautuminen/yleinen stressi) ja sen mukaan skaalaamaan treenien sisältöä. Hyviä treenejä tulikin erityisesti pyörällä, mutta määrää on hyvin vaikea saada mahtumaan viikkoon mukaan. Noin 6h per vko toteutumalla on menty.
Viimeinen viikko onkin sitten taas sairasteltu perheessä. Pienimmät saatiin just takaisin päiväkotiin & kouluun, mutta itse olen yhä vähän köhäisenä. Nyt täytyy vaan malttaa, ettei tauti pitkity kuten kävi esim. viime huhtikuussa.

Tässä suurinpiirtein tämänhetkinen viikkosapluuna.

Ma Lepo
Ti ap. Vastuksella napakampia intervalleja 1h ip. Juoksu 30-45min kevyttä
Ke, To & Pe vähän vaihtelevasti riippuen onko etätyöpäiviä (sisäpyöräily) tai työmatkapyöräilyä
La ap1 Juosten uimahallille + Uinti 1h ap2 Hiihto/Juoksu 1h PK
Su Vastuksella 1-1,5h kisa tai pidempiä mäkivetoja sweetspotilla

Voimaharjoittelu näköjään puuttuu taas listoilta. Muutaman kerran viikkoon olen tehnyt pientä core/lantioalueen jumppaa, mutta vähän suurempaa panostusta vaatisi. Ryhtiliikkeen paikka!

Vo2max testausta

Kävin tiistaina pitkästä aikaa aina niin nautinnollisessa Vo2max testissä. Edellisestä testistä oli vierähtänyt jo reilu viisi vuotta ja sen jälkeen olin käynyt vielä kilpirauhasleikkauksessakin ylitoiminnan takia. Oli mielenkiintoista nähdä miten arvot ovat tässä välissä muuttuneet. Omien kenttätestien perusteella oli melko valtavia muutoksia odotettavissa. 

Testit tehtiin R5 Athleticsin uusissa toimitiloissa Metsälässä (Hki) Mikaelin toimesta. Aikaisemmin olen käynyt testeissä Pajulahdessa, mutta onneksi nykyään testejä pystyy tekemään lähempänäkin kotia. Pajulahden testiin verrattuna testiprotokolla oli sama, oikeastaan ainoastaan perusverenkuva puuttui.

Hommat aloiteltiin inBody scannilla. Ihan mielenkiintoista dataa kehon koostumuksesta. Vähän pitäisi koneen mielestä läskiä konvertoida lihakseksi, kuulostaa hyvältä!
Sitten aloiteltiin tositoimet pyöräilyllä. Alkuun reilu 10min verraa (130->150W) ja sit alettiin nostamaan tehoja 20W pykälissä 3min kuormilla ylöspäin. Kuorman päätteeksi aina maitohapot talteen ja hengityskaasut kerättiin myös koko shown ajan tulosten varmistamiseksi. Tarkoitus oli vetää testi vain anakynnyksen päälle ja sitten siirtyä lyhyen kamppeidenvaihdon kautta juoksumatolle. Pyöräily tuntui hyvältä ja PKlla mentiin nyt huomattavasti ylemmäs kuin aikaisemmin. Painotus kisatehoilla hinkkaamisessa näkyi ja laktaatit pomppasivat kovaan nousuun heti niiden yli mentäessä. Anaerobiseksi kynnykseksi määriteltiin 230W. Tämä on aika lähellä omassa FTP testissä joulun jälkeen ajettua 237W.

Juoksuun lähdettiin sitten 8km/h vauhdista myös 3 minuutin kuormilla hengityskaasut ja laktaatit mitaten. Anaerobinen kynnys määriteltiin nyt 4:13min/km vauhtiin (Garmin tarjoaa lukemaa 4:07). Tämän jälkeen paukkuja oli vielä muutamaan kuormaan ja lopulta maksimi löytyi sitten 3:17min/km vauhdista, jota jaksoin paahtaa enää 30 sekuntia. Keuhkot tuntuivatkin olevan jo laavaa täynnä. Syke kipusi lukemiin 192 ja maksimilaktaateiksi mitattiin 12 mmol/l vs. edellisen testin 11,6.

Loppupäätelmiä

Kuten oli jo arvattavissa, oli kynnyksissä ja maksimissa tapahtunut suuri muutos edellisen testauksen jälkeen. Maksimisyke oli tullut alas 208->192 ja vastavasti myös anakynnys juoksussa 183->169. Laktaatit lähtötasossa olivat myös huomattavasti alempana kuin aikaisemmin. Tämä kertoo selvästi millä pohjakierroksilla kone pyöri ennen kilpirauhasleikkausta ja hyvin pitkälti myös miksi kausilla 2012 & 2013 ajoin tankin tyhjäksi kesken pidempiä kilpailuja.
Tuloksista pystyy myös näkemään loppuvuoden panostukseni ylärekisterin kehittämiseksi lyhyemmillä 3-5min vedoilla (110-120%FTP). Huippuvauhtia piisaa aika pitkälle, mutta nyt täytyy kynnyksiä alkaa taas nostamaan, joten siirrän fokusta vähän pidempien (esim. 2x20min) pätkien ajamiseen alle FTP tehoilla. Samaa kaavaa sovellan keväämmällä juoksuunkin.

Kaikenkaikkiaan kokemus testistä oli hyvä ja voin suositella R5 Athleticsin palveluja muillekin. Meillä on näköjään Heltrin kautta vähän edullisempi hintakin testeihin.

Uuden treenikauden käynnistelyä Vierumäellä

Viime viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa treenailemaan Vierumäen urheiluluopistolle, jossa pidettiin Heltri syysleiri yhdessä Finntriathlonin possen kanssa. Meitä oli mukana reilu parisenkymmentä innokasta atleettia. Keliennusteet povasivat aika viileää ja lumista, joten iso osa jengistä toteutti treenit sisähallissa. Itse olin hakemassa reippailua raittiissa ulkoilmassa, joten mukaan lähti valtava kassillinen kampetta vähän kaikenlaiseen keliin. Olisi kuitenkin pitänyt varautua vielä pykälän viileämpiin olosuhteisiin erityisesti pyöräilykenkien osalta.

Perjantai-iltana treenit käynnistyivät yhdistelmällä. Ajeltiin cyclorosseilla ja maastureilla valaistua Ilvespolkua reilu puolisentuntia Heinolan suuntaan ja sama sitten takaisin. Olin ainoa, jolla oli valot pyörässä joten kieli keskellä suuta sai ajella. Onneksi ei ollut liukasta vaikka muutama lumihippunen olikin maassa. Lopuksi vielä vartin juoksu hallissa.

Lauantaina perinteiseen tapaan klo 7:00 aamulenkille. Kevyt ja herättävä 25min. Sitten aamupalat naamariin ja altaaseen klo 9:00. Kelailtiin mm. puolimatkan kisavauhtisia satasia ja vähän tekniikkaakin. Kokonaismatkaa tais kertyä 3500m, joka oli varsin riittävästi rapakuntoiselle uimarille.
Päivällä sitten lyhyen luennon jälkeen taas pyöräilemään. Ajeltiin nyt opiston kymppiä Ilvesreitille Heinolaan ja takaisin. Pari kertaa piti jalkautuakin, kun reitti oli aika pehmeässä kunnossa. Kevyttä ajoa reilu 2h. En lähtenyt enää juoksemaan halliin kun varpaat oli jäässä ja muutenkaan en halua juosta useampaa kertaa per päivä.

Sunnuntaina aamusta taas pyörille. Keli oli pikkuisen kylmempi kuin edellisinä päivinä, joten käytännössä kaikki vaatteet sai kiskoa päälle. Ajeltiin opiston ympäristössä vajaa tunti, jonka jälkeen suuntasin hallille juoksemaan 2x1000m reipasta ja loppuverrat päälle.
Leirin päätöksenä sitten vielä tunniksi uimaan. Ohjelmana mm. 200m pätkiä pienillä lisämausteilla.

Hyvä meininki ja kikstartti uuteen treenikauteen. Vielä kun keksisi jotain tavoitteita! Keväällä toivottavasti uusi visiitti Vierumäelle!