Kisaviikko

Viikonloppuna onkin jo osaltani triathlonkauden päätöskisa Challenge Turku, aivan kuten viime kesänäkin. Lähtökohta tämänvuoden kisaan on selvä: Vain oma puolimatkanennätys kelpaa!

Lahden kisojen jälkeen treenit ovat menneet ihan OK. Alkuun oli 1,5vkoa täydellistä treenivapaata kotimaanmatkailun merkeissä ja sitten on ruuvia taas kiristetty minkä on vaan lomailulta ja helteeltä pystynyt.

Lajikohtaisesti katsottuna uinti on ollut oikeastaan koko kesän ja varsinkin Lahden jälkeen täysin paitsiossa. Olen tehnyt kaksi uintitreeniä viimeisen kahden viikon aikana edes lievästi tuntuman hakemiseksi. Kaikki kesän muut avovesiuinnit (3kpl) ovat olleet kisastartteja. Jospa sitä edes omalla perustasolla pystyisi vetämään (n. 35min/1900m)

Pyörää on tullut ajeltua ehkä hieman enemmän kuin vuosi sitten. Kevyitä pyörittelyjä useimmiten maantiepyörällä ja jokunen kisavauhtinen tai vähän yli trikoneella. Vauhdit tuntuisivat olevan ihan kohdallaan, ainakin Stravaan on tullut PB merkintöjä tutuille kellotuspätkille myös vahingossa työmatkatemmossa tuhatkiloinen läppäri selässä ajettuna. Viime vuonna Turussa vauhti alkoi hiipumaan viimeisellä kolmanneksella ja ajoasennossa pysyminenkin oli vaikeaa. Toivottavasti tälle kaudelle tehdyt pienet muutokset pyöräsetupissa tuovat parannusta asiaan. Staattinen moottoritienjyystäminen ei kuitenkaan ole se mun juttu.

Juoksu on kulkenut koko kauden varsin mukavasti, mutta siitä löytyy kuitenkin taas suurimmat huolenaiheet. Jo hyvinkin tutuntuntuisesti akillesjänne ja vasen pohje on taas vähän ärtynyt juoksemisesta. Viimeisen parin viikon aikana onkin pitänyt vähän passailla juoksun suhteen ja olen tehnyt vaan muutamat avaintreenit, nekin vähän lyhennettynä. Enkä meinaa laittaa juoksukenkiä enää jalkaan ennen kisapäivää.
Sunnuntaina nähdään mihin rahkeet riittivät. Kaukainen haave on päästä joskus 4:3x aikoihin (viime vuonna Turussa 4:44:46). Joko olisi sen aika?