Hyytävää kulkua Sääksellä

Kauden perinteiden mukaisesti Sääksessä kisailtiin melkoisen hyytävissä tunnelmissa, vesisateelta onneksi sentään säästyttiin. Ensimmäisenä tulessa olivat SM-sprinttisarjalaiset ja viimeisenä sitten me perusmatkalaiset (1500-45-10).  Kisa oli VRn aikatauluista johtuen vähän myöhässä ja odotellessa alkoikin jo kaipailemaan untuvatakkia päälle. Alkuverrailin vähän poluilla juosten, ehkä se jotain auttoi, mutta vanha ironwar akillesjänneongelma ilmoitteli vähän huolestuttavasti itsestään.

Uintiverraan noin 10min ennen starttia ja uskomatonta kyllä Hypyn jengi oli jotenkin onnistunut lämmittämään Sääksjärven miellyttäviin lukemiin. Tunnelma alkoikin nousta! Odotusten vastaisesti uinti taisikin olla päivän lämpimin osuus!
Tavoitteena oli rento ja rauhallinen uinti ja siinä onnistuinkin. Ekalla kierroksella takasuoralla oli pientä haastetta, koska ei ollut oikein havaintoa mihin pitäisi uida. Lisäksi jäin vähän jumiin porukkaan, joka tuntui uivan melkoista siksakkia pääasiassa kuitenkin jatkuvasti reitin ulkopuolelle ajautuen. Vähän ennen toista poijua otin pienen aikalisän tuosta ryhmästä ja huuhtaisin nopeasti huurtuneet lasit. Kierroksen lopussa olinkin taas saman jengin seassa rämpimässä.
Tokalle kierrokselle lähtiessä huomasin ettei edessä ollutkaan kovin paljoa jengiä, jonniilainen rypäskä ehkä noin minuutin karkuteillä. Suurinpiirtein samat asemat säilyivätkin uinnin loppuun ja rantauduin ajassa 26:07 sijalla 15. (Garminin mukaan uinti oli 1700m?)

Coach Yanin ottamassa kuvassa suunta onkin jo kohti transitiota, jossa vierähtikin sitten päälle kolme minuuttia. Sukkaa jalkaan, irtohihaa päälle. Kengissä oli jo valmiina varvassuojat. Tuuliliivikin oli valmiina odottamassa, mutta päätin kuitenkin olla käyttämättä sitä kisassa.
Pyörän alku oli hurjan tuntuista meininkiä. Lähinnä reidet olivat aivan totaalisen jäässä ja tuntui että ajamisesta ei tule yhtään mitään. Sykkeet olivat hurjat, mutta watit sentään kontrollissa. Jokunen selkä tuli vastaan ja pistelin niistä ohitse. Peesipoliiseja oli reitillä kiitettävästi ja ajo oli erittäin siistin näköistä, näin sen homman täytyisi toimiakin! Nurmijärvelle mentiin myötätuulessa ja paluureitti sitten vastaiseen, mutta onneksi paikoitellen metsän suojassa. Varsinkin peltoaukeille tullessa sai ajaa hyvin varovaisesti ettei tuuli päässyt yllättämään. Noin puolivälin jälkeen oli sykkeitä vaikea saada pysymään ylhäällä, onneksi kuitenkin teho pysyi vakaana. Pyörä 1:16:32 (10.)

Juoksuun lähdin hyvänä juoksijana tunnetun XTRIn Teron perään. Metsäosuuden alamäkivoittoisella pätkällä en pysynyt enää vauhdissa mukana ja yksi toinenkin ohitti minut reipasta kyytiä lasketellen. Jatkoin omaa hyvää vauhtia noin 4:20 kilsoja paukutellen. Kääntöpisteelle tullessa laskin että olin noin kymmenentenä. Ylämäkivoittoisella paluumatkalla olen perinteisesti ollut vaikeuksissa, mutta nyt tänä keväänä Pirkkolan purulla juostut lenkit taisivat palkita vauhdin säilyessä ennallaan. Alkoi jopa vaikuttaa, että saavutin edellä taivaltavaa alkumatkasta karannutta kaksikkoa. Viimeisellä kilsalla pääsinkin karkulaisten kantaan ja painelin ohitse kun paukkuja tuntui vielä riittävän pidempäänkin loppukiriin. Maalissa sijalla 8. ajalla 2:29:13, jossa parannusta pari minuuttia edelliseen vuoteen verrattuna erityisesti juoksun ansiosta (43:07 / 18.) Lopputulokset.
Kisakausi jatkuu Kisko Triathlonissa varttimatkalla parin viikon päästä.