Ai tätä ihanuutta...juhlapäivä oli edessä NextTriathlon Långvikin parissa tuhnuisesta kelistä huolimatta. Puolimatka siis kyseessä, joten omaa laatuaikaa tarjolla viitisen tuntia epämukavuusalueella ja vähän sen ylikin, mutta tällä kertaa ilman normaaleita arjen askareita.
Torven töräyksestä uintiin. Uintireitti oli T-kirjaimen muotoinen kahden kierroksen rinkula merenlahdella. Vettä ei ollut paikoitellen kuin käsipohjasyvyyteen saakka ja jotain epämääräisiä vesikasvustoja, mutta eipä se haitannut tahtia. Lähdin kaikessa rauhassa naatiskelemaan ja hakemaan omaa matkavauhtia. Uinti tuntui kokoajan hyvältä ja kontrolloidulta, ehkäpä olisi siis ollut paukkuja vetää vähän reippaamminkin? Rantautuessani horjuin kuin parin promillen tuiterissa, toinen jalka nääs upposi syvälle jonnekin liejuun...
Transitioalueelle oli yllättävän pitkä juoksu ja kamppeiden kanssa säätäessä meni vieläkin pidempään. Keli oli sen verran viileä, tuulinen ja tuhnuinen, että pistin sukat jalkaan, hanskat käteen ja vielä tuuliliivinkin päälle. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi.
Transitioalueelle oli yllättävän pitkä juoksu ja kamppeiden kanssa säätäessä meni vieläkin pidempään. Keli oli sen verran viileä, tuulinen ja tuhnuinen, että pistin sukat jalkaan, hanskat käteen ja vielä tuuliliivinkin päälle. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi.
Pyörään lähdin rohkealla strategialla liikenteeseen, se kun oli ainoa laji jota olen vähän enemmän treenannutkin. Toukokuussa jäi ajamatta FTP testit, sekä pidemmät kisavauhtiset vedot, joten jouduin heittämään tavoitewatit hatusta. Päätin pitää watit vähän vajaa 200W lukemissa, mikä tosin oli hyvin vaikeaa kumpuilevan maaston ja Porkkalaa kohti ajettaessa reippaan vastatuulen takia. Eka 30min meni hieman turhan reipastakin kyytiä, joka lievästi kostautui viimeisellä parilla kympillä. Pitkien lenkkien ajamattomuus myös tuntui ja loppumatkasta oli jo hankalampaa viihtyä optimaalisessa ajoasennossa. Ihan OK kulkua kuitenkin. Pyörän jälkeen taisin olla n 20. kaikista kilpailijoista.
Juoksu oli sitten hyppy tuntemattomaan... Reidet aika tuutissa, mutta yleensähän se ns. uudesti syntyminen on kuitenkin tässä vaiheessa tapahtunut. Huomasin että sykemittari ei jostakin syystä näyttänyt lukemia, liekö uusi HRM-Tri vyö tiltannut? Ainakin yksittäin vedetyissä lajeissa se on aikaisemmin toiminut ja pyörämittarikin näytti vielä OK. Anyways seurasin fiilistä ja päätin ankkuroida vauhdin 5min/km lukemiin. Ja se reitti... aivan hullun mäkinen, en varmaan ole koskaan juossut noin rankalla reitillä. Flättiä oli käytännössä pari sataa metriä hotellin edustalla, muuten mentiin ylös-alas jyrkässä kulmassa. Ja mäkitreenejä ei ollut alla, eipä oikeastaan juoksukilsojakaan. Alustana oli pätkä ulkoilupolkua, asvalttitienlaitaa ja hiekkapohjaa. Vauhti pysyi yllättävän hyvin, mutta viimeinen kierros oli todella raskas, hyvin syvällä epämukavuusalueella sai kyntää... näin kai se kuuluukin tosin olla ;-) Pian ottamassa kuvassa väsynyt raastaja maalissa, tähtiä vaan näkyy silmissä.
Juoksu oli sitten hyppy tuntemattomaan... Reidet aika tuutissa, mutta yleensähän se ns. uudesti syntyminen on kuitenkin tässä vaiheessa tapahtunut. Huomasin että sykemittari ei jostakin syystä näyttänyt lukemia, liekö uusi HRM-Tri vyö tiltannut? Ainakin yksittäin vedetyissä lajeissa se on aikaisemmin toiminut ja pyörämittarikin näytti vielä OK. Anyways seurasin fiilistä ja päätin ankkuroida vauhdin 5min/km lukemiin. Ja se reitti... aivan hullun mäkinen, en varmaan ole koskaan juossut noin rankalla reitillä. Flättiä oli käytännössä pari sataa metriä hotellin edustalla, muuten mentiin ylös-alas jyrkässä kulmassa. Ja mäkitreenejä ei ollut alla, eipä oikeastaan juoksukilsojakaan. Alustana oli pätkä ulkoilupolkua, asvalttitienlaitaa ja hiekkapohjaa. Vauhti pysyi yllättävän hyvin, mutta viimeinen kierros oli todella raskas, hyvin syvällä epämukavuusalueella sai kyntää... näin kai se kuuluukin tosin olla ;-) Pian ottamassa kuvassa väsynyt raastaja maalissa, tähtiä vaan näkyy silmissä.
Lopputulos kuitenkin yllättävän hyvä vähäisellä ja käytännössä työmatkapohjaisella harjoittelulla!
Kisan jälkeen sain mahdollisuuden kokeilla pikaiseen uutta uintianturia. Kyseessä oli pieni kämmeneen kiinnitettävä lätkä, joka ilmeisesti piti sisällään kiihtyvyys ja paine-antureita. Uin 50m matkan ja siitä datat sitten siirrettiin kompuutterille ihmeteltäväksi. Käyristä paljastui mm. minne käsiveto suuntautuu, pitääkö ote vai hukkuuko tehoa jonnekin matkalle. Kaikenlaista hienoa käppyrää piirtyi ruudulle. Vetoni oli kuulemma päivän siihenastista testatuista hlöistä paras ;-) Alkuvedossa oli pientä tehottomuutta havaittavissa ja joskus erityisesti väsyneenä huomioimani otteen lipsuminen ulospäin näkyi hienosti graafeissa. Tätä ei saatu näkyviin kevään uintikuvauksissa. Siitä eteenpäin veto kiihtyi hyvästi ja paine pysyi päällä kiitettävästi. Mielenkiintoinen tuote, lisätestejä odotellessa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti