Team Felt uusin jäsen

Uuden tripyörän hankinta on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Vaihtelu virkistää ja toivottavasti myös tuo ensi kaudelle uutta treeni-intoa :-D
Selvää oli, että rakennan oman custom version uuden rungon ympärille. Aina tulee kuitenkin mieleen jotain päivitettävää pakasta vedettyyn pyöräänkin.
Tässä jotain satunnaisia speksejä, millä aloin kartoittamaan uutta trikonetta:

-Runko vähän lyhyempi ja korkeampi (stack/reach) kuin nykyinen Quintana Roo (saisin näin minimoitua spacerpinon tangon alla. Aerodynaamisempi ja lujuudeltaan parempi ratkaisu. Ulkonäköaspektista puhumattakaan)

-Mattamusta :-D

-Keula/stemmi ns. normaali ilman integroituja ja vaikeasti huollettavia ratkaisuja

-Sähkövaihdeystävällinen runko

Loppujenlopuksi sopivaksi ehdokkaaksi löytyi Felt B2, joka on tälle kaudelle tullut yksinkertaisemmalla keulalla varustettu versio huippumalli DAsta. Tässä TriRigin review B2sta.

Pyörä vaihteineen (ilman vanteita, satulaa polkimia..) tuli saksanmaalta, mutta loppukasaus ja osien softapäivitys tehtiin täällä Velo&Oxygenissä Puhoksessa.

 

Osasarjan valinta

Olen aina ollut Campamies, lukuunottamatta nykyistä tripyörää. Nyt olin jo yhtenäistämässä kalustoa Campaan, mutta päädyin lopulta kuitenkin Shimanon leiriin. Loppusuoralla oli Campan mekaaninen versio (Chorus) vs. Ultegra di2. Campan sähköinen EPS ei ollut listalla osaksi hintansa puolesta ja toisaalta siksi, että se ei ole johdotuksena puolesta moderni ratkaisu. Akkupaketti on myös karmea möykky runkoon kiinnitettäväksi. Lopulta sähkövaihteiden käyttäjäystävällisyys vei voiton. Lähinnä mahdollisuus vaihtaa vaihteita basebarilta jarrukahvoista, sekä lepuuttajan seipäiden päästä on ylivertainen etu tripyörässä.

Välitykset

Aikaisemmin olen ajanut hieman standardista poikkeavalla 52/38 ratastuksella, takapakkana kotimaassa 12-25 ja vuoristossa 12-27. Viimeisen vuoden wattimittarilla ajelu on kuitenkin opettanut, että pienemmällekin välitykselle on todella tarvetta, joten päätin nyt kokeilla edessä 52/36 comboa. Isolta pienelle rattaalle hyppyä tulee nyt jonkin verran enemmän, mutta toivoakseni sähkövaihtajilla vaivaton vaihtotapahtuma tuo siihen kompensaatiota. Katsotaan miten tähän systeemiin tottuu.

En halunnut pyörään Shimanon kampia, koska ne olisivat rajoittaneet ratasvalintaa ja en tykkää niiden ulkonäöstä. Monet väittävät vahvan etuvaihtajan vääntävän muut kuin Shimanon rattaat rullalle, mutta olen kuullut päinvastaistakin kantaa. Kammet on nyt Rotor 3DF ja rattaat Stronglight ct2.

Fine tuning

Ensi kauteen on onneksi vielä aikaa niin ehtii kokeilla ainakin erilaisia juomapullo ja varakumisatsin sijoitusoptioita ajoasennon säädön lisäksi. Tarkoituksena on kokeilla ainakin torpedo mount tyylin pullopaikkaa tankojen väliin. Tämä tarkoittaa samalla jonkinlaisen telinevirityksen tekemistä Garminille. Pari muutakin hiilikuituprojektia on pyörinyt mielessä...
Kiinnostaisi myös kokeilla vielä jotain uutta satulaa, sillä en ole ihan tyytyväinen tällä hetkellä käyttämääni ISM satulaan. Sen muotoilu hankaloittaa erilaisten ratkaisujen tekemistä satulan taaksen.

Ensi puraisu

Kokoamisessa erityisesti jarrujen säätö tuotti suurta tuskaa. TRP jarrujen keskitys minimaalisen kokoisilla säätöruuveilla, sekä takajarrun sijainti keskiön alla ei ainakaan helpottanut hommaa. Tehoa noissa onneksi tuntuu olevan riittävästi.

Kalmarin jälkeen vaivanneen köhän takia olen päässyt ajamaan vasta pari lyhkäistä lenkkiä, mutta pyörä tuntuu erittäin hyvältä. Runko on mukava, mutta jäykemmän tuntuinen keskiöstä kuin QR. Varsinkin sähkövaihteet tekivät suuren vaikutuksen jo heti ensi minuuteissa. Ei enää ikinä mekaanisia vaihteita ainakaan tripyörään!

Ps. Quintana Roo on myynnissä. Käykää tsekkaa jos hyvälle tripyörälle tarvetta!