20.8.2013

Kalmarissa puolikuntoisena

Saavuimme Kalmariin autolla ke iltana. Majoitus oli Clarion Packhusetissa, joka osoittautui aivan erinomaiseksi paikaksi, hintaan kuului mm. päiväkahvit pulla/kakku tarjoiluineen ja iltapala hyvästä buffasta. Nätti pikkukaupunki ja kisapaikat alle 10min kävelyn päässä.
Torstai aamuna kävin uimassa klo 7 virallisessa uintireenissä yhden kierroksen 1500m. Helppoa oli uida leppoisassa kelissä. Yllättävän matalaa ja paljon jotain leväkasvustoa tms. Myös meduusoita näkyi runsaasti. Pe aamuna vielä pyörän kokeilu parilla lyhyellä herättävällä vedolla. Syke oli yllättävän korkealla. Sitten vaan kamat transitioalueeelle ja kisaa odottamaan.

Kalmarissa uinnin setup oli mielenkiintoinen. Lähdettiin liikkeelle leveällä rintamalla, jossa oli karsinat eri tavoitevauhtien mukaan 55min, 1:05min, 1:15 etc. Pohdin pitkään omaa uintistrategiaani ja päätin lopulta lähteä 55min karsinasta, mutta porukan hänniltä tavoitteena löytää rauhallisempi ulkoreunan paikka. Suunnitelma toimikin suht hyvin, mutta melko nopeasti ekalla poijulla oli jo melkoinen ryysis päällä. Suurin ongelma oli kuitenkin, että en saanut millään hengitystä toimimaan. Tilanne oli aivan sama kuin pari vuotta sitten Itävallassa, jossa olin jo vähän kipeänä kisan alla. Nyt alkoi siis selkiintyä, että lievästi rouhea kurkku, väsymys ja muutenkin vähän epästabiili olo ei ollutkaan pelkästään voimakkaan ilmastoinnin ja kisajännityksen aiheuttamaa.

Ekalta poijulta käännyttiin etelään vastatuuleen ja silloin ekat isot aallot iskivät. Kuvittelin alkuun että aallot olisivat tulleet muutamista isoista veneistä, joita oli parkissa reitin lähistöllä. Piti vetää jokunen veto rintaa ja miettiä miten tästä edes selviytyy hengissä. Väliin taas vähän vaparia ja ihmettelyä minne pitäisi suunnistaa. Käännyin koko ajan vastavirtaan ja taisin uida melkoisen lenkin extraa. Varmaan vasta noin kilsan kohdalla sain kiinni rytmistä ja uinti alkoi sujumaan ok.
Lenkin lopussa vedettiin aallonmurtajan ja laiturin takana tosi kapeassa rännissä, jossa sai taas painia massan kanssa. Erityisesti tokalle kierrokselle lähtö oli vaikea kun melkoinen lihamuuri vaan seisoskeli matalassa vedessä. Toka kierros oli selvästi rennompi, enkä panikoinut enää aaltoja. Reitin loppu meni sitten jokea pitkin kohti transitioaluetta ja ryysis oli kova. Rantauduin ajassa 1:17 joka oli melkoinen pettymys, mutta tuloksia jälkikäteen katsoessa päivän vahvin lajini :-O (osaselitys hitaille ajoille oli ylipitkä uinti, mun Garmin sanoi 4,06km)

Transitiosta sitten pyöräilyyn. Muutaman kilsan jälkeen mentiin 6km pitkää siltaa Öölannin puolelle. Sivutuulta oli reippaasti ja ei tullut mieleenkään ajaa aerobaareilta vaan piti puristaa tiukasti jarrukahvoista kiinni. Alkupuoli reitistä, lähemmäs 60km ajettiin suoraan vastatuuleen. Luin koko ajan Garminin ruutua tiukasti ja valvoin että watit eivät nousseet yli tavoitteesta. Välillä suorilla oli vaikea päästä edes 25km/h vauhtia. Onneksi paluumatkalla löytyi myötäistäkin, jossa vauhdit sitten kipusi kevyesti pyörittelemällä n 40km/h lukemiin. Tunne oli kuitenkin koko ajan vaikea ja oli selvää että tavoitteisiin ei tänään pääsisi. Muillakin näytti olevan vaikeaa, tuuli heitteli porukkaa ja yhden naisen näin keskellä suoraa naama ja hartiat aivan veressä, oliskohan puuska pyyhkäissyt ojaan?

120km jälkeen palattiin taas siltaa pitkin mantereelle ja loppuosa ajeltiin pääasiassa pienempiä ja kippurampia maalaisteitä pitkin. Vähän samantyyppistä maastoa kuin Köpiksenkin kisareitillä. Ilmeisesti pisutaukoni aikana coachattavani Pete oli päässyt livahtamaan ohitseni. Hänellä meno näytti vielä hyvin helpolta ja tultiinkin lopulta peräkkäin toiseen transitioon. Epästabiilin olotilan lisäksi vasempaan jalkaterään sattui pyörän loppuvaiheissa todella voimakkaasti, eikä auttanut vaikka yritin löysyttää kenkää. Transitiotelttaa kohti kinkatessani kipu oli todella voimakas, mutta onneksi uudet sukat ja juoksukengät toivat heti helpotuksen, enkä edes muistanut ongelmaa myöhemmin. Pyörä oli vaikeuksista huolimatta vain muutamaa minuuttia tavoitetta hitaampi 5:48.

Uskomatonta miten lajin vaihto tuo monesti vahvan uudelleensyntymän fiiliksen. Kivut ja väsymys hävisivät heti ja juoksu lähti hämmästyttävän hyvin liikenteeseen. Perinteisesti alussa on vauhtisokeutta, joten eka kilsa oli jopa alle 5min vauhdilla. Yritin kokoajan himmailla, mutta tavoitevauhtiin hidastaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa mitä voisi kuvitella.
Reitti oli mukava osaksi hiekkapintainen kaupungin ulkopuolen asuinalueilla kiertelevä ja loput sitten Kalmarin keskustassa, jossa oli tuhansittain jengiä reitin varrella kannustamassa suorastaan raivokkaasti! Kiva oli nähdä myös paljon suomalaisia katsomossa. Tiimi ja treenikavereita tuli useampia vastaan ja ohitse, useimmat selkeästi ennätysvauhdissa.

Huoltopisteitä juoksussa oli n. 2 km välein ja taktiikkana oli ottaa ekalla cola, seuraavalla urheilujuoma ja kolmannella geeli+vesi, vettä toki tuli otettua useimmilla pisteillä lisäksi.  Juoksun loppua kohti säädin taktiikkaa ekalla cola, seuraavalla hydrogel (kofeiinilla) tyyppiseksi. Noin puolimaratonin kohdalla alkoi meno hyytyä ja kun maaliin pääsemisen lisäksi ei ollut enää muuta tavoitetta niin siirryin ns. damage control moodiin. Aloin kävelemään vähän enemmän huoltopisteiden jälkeen, sekä otin ylämäet, alikulkusillat etc tosi kevyesti. Kaupunkiosuudet yleisön edessä pyrin juoksemaan lennokkaasti? ;-)
Loppua kohti pystyin pikkuisen kiihdyttämään ja saavuin upealle maalisuoralle ajassa 11:39. Juoksuun kului aikaa 4:23, joka on aavistuksen paremmin kuin viime vuonna Rothissa ryömimäni maraton. Kaukana kuitenkin ennätyksestä ja tavoitteesta.

Hienot kisajärjestelyt jatkuivat myös maaliviivan jälkeen. Henkilökunnan jäsen otti maaliintulleet hoitoonsa ja näytti mitä löytyy mistäkin (suihkut, hieronnat, kamppeet etc.) tästä jäi erittäin hyvä fiilis, kuten myös muistakin kisan järjestelyistä (paitsi ruuhkainen uintireitti).

Kisan jälkeinen palautuminen on edennyt hyvin, paitsi olen nyt ollut pari päivää ihan kunnon flunssassa. Lihaksisto tuntuu hyvältä, oikeastaan samantyyppiseltä kuin puolimaratonin jälkeen. Jotain siis taisi jäädä kuitenkin tankkiin....

Ei kommentteja: