Viikonloppuna käväistiin Salassa Silvermanissa, Ruotsissa, vetäisemässä kauden viimeiset triathlonit. Kisa oli "Ruotsin Joroinen", paljon pienempi tosin. Osin kisapaikankin pienuudesta johtuen viivalle mahtuu vajaa pari sataa kilpailijaa. Uinti vedettiin pikkuisessa järvessä, joka kuulemma on entinen hopea-avolouhos, mutta nykyään siis täytetty vedellä ja uintihommat luonnistuu.
Uinti oli kahtena kierroksena ja tokalle lähdettiin kiertämällä kuvassakin näkyvä keltainen poiju. Uinti lähti startista heti hyvän tuntuisesti liikenteeseen. Ekalla suoralla taisin vähän kolistella parin seurakaverin kanssa ilman suurempaa draamaa. Toisella kääntöpoijulla huomasin myös seurakaveri Tipin olevan rinnallani. Yritin pikkuisen saada uidessani peesihyötyjä parista kaverista, joku taas mutkitteli kovasti vieressäni ja säännöllisin väliajoin liimautui kylkeeni kolistelemaan. Uinti 32:23.
Eka vaihto meni sutjakkaasti ja eiku paanalle.
Pyörällä yritin startata nyt muutamaa edellistä kisaa maltillisemmin metriikkaa seuraillen. Ajettiin kolme kierrosta ja yksittäinenkin kierros jakaantui oikeastaan kolmeen osaan. Eka ja vika kolmannes isompaa tietä ja keskimmäinen pienempää ja mutkittelevampaa reittiä rapeammalla öljysorapinnalla (saman tyyppistä kuin Puhajärvellä TriStar Estoniassa).
Ajohommat tuntuivat mukavalta ja keskarikin oli varsin asiallinen 35km/h tietämissä. Ekalla kierroksella ajettiin Tipin ja jonkun tosi pumppaavalla ja kimpoilevalla tyylillä ajavan crescenttimiehen kanssa. Tokalla kiekalla muodostui n. 6 pilotin ryhmä, jossa ajeltiin kiltisti kunnes yhden kuskin rengasrikon jälkeen porukka hajosi palasiksi kärjen tehdessä irtiottoa (mm. crescenttimies, jonka ajoin n. kympin jälkeen taas kiinni) ja hännän tippuessa vauhdista. Viimeisellä kierroksella taas pikamatkalaisia tuli mukaan sotkemaan pakkaa, enpä tiedä oliko heillä peesikieltoa kun sen verran sekalaisesti ajelivat. Pyörä 2:28:14 (pari kilsaa alimittainen)
Juoksu oli myös kolme kierrosta. Alkuosa leveämpää kovapintaista hiekkatietä, sekä asvalttia. Reilu puolet kierroksesta taivallettiin osaksi kapeaa metsäpolkua, jossa oli myös lyhkäisiä töntäreitä. Huono juoksukunto ja ehkä liian kova alkuvauhti alkoi nopeasti kostautumaan ekan kierroksen loppupuolella. Alkoi tulla flashbäkkejä Rothista, samanlainen raahustus onneksi puolta lyhyempänä taisi olla edessä. Kofeiinigeelin voimin jaksoi juosta reitin nopeamman puolen, mutta metsäosuudella meno taas hyytyi. Sama jänne kuin kesäkuussa alkoi myös vaivata ja alamäkipätkät oli erittäin hankalia juosta, kun jalka tuntui lähtevän alta. Huolloissa vedin kaksin käsin sipsejä! ja juomaa ja päätin vain huolehtia että pääsen maaliin alle 5 tunnin. Viimeisen kierroksen loppu tulikin sitten sisulla ja pääsin maaliin elämäni hitaimmalla puolimaraton ajalla 1:54:00 joka tarkoitti kuitenkin Sub5 ajalla 4:57:19.
Tuloksia voi käydä vakoilemassa täältä.
Mielenkiintoista että uinti oli taas vahvin osa-alueeni kilpailussa. Jotenkin nurinkurisesti nämä kisat tuntuvat menevän nykyään.
Kaikenkaikkiaan kisat oli hyvin järjestetty, sekä reitit mukavat. Kelitkin suosivat! Suosittelen lämpimästi vierailua Salaan, jos haluat hienon kauden päätöskisan!
Kilpailun jälkeen ajeltiin vielä Kolmårdeniin, jossa tyttö pääsi mm. vuohia ja possuja silittelemään. Olihan jännää!!
Ensi kesäksi on myös tiedossa vierailu länsinaapuriin, sillä olen ilmottautunut mukaan IM Kalmariin!
1 kommentti:
Hei Jupis! Mun blogissa on sinulle tunnustus, I <3 your blog!
Lähetä kommentti