Olosuhteiden puolesta nyt olisi monelle (aloittelevalle?) triathlonistille mahdollisuus nostaa pyöräilyään uudelle tasolle! En nyt puhu nautinnollista fillaritrainerisessioista kellarin lämmössä vaan pyöräilystä ulkona talvisissa olosuhteissa! Tällä viikolla taitaa kuitenkin olla hieman turhan viileät kelit, mutta pitäkääpä mielessä kun pakkanen vähän rauhoittuu.
Periaatteessa suosin ja suosittelenkin talvilajien harrastamista talvella mikäli olosuhteet ovat kohdallaan, mutta sopivana mausteena talvipyöräily esim. työmatkat tai maastopyöräily talvisia kapoisia metsäpolkuja pitkin on huippuhauskaa ja kehittävääkin.
Tässä pari selvää kehityspaikkaa:
-Pyöränhallinta
Tasapainoaistille löytyy ihan uutta hommaa lumihangessa ajaessa. Varsinkin työmatkatempoillessa näkee paljon porukkaa, jotka ajavat hyvissäkin olosuhteissa todella epävarmasti. Tanko vispaa ja jalka hakeutuu heti maahan jonkin epäilyttävän osuessa näkökenttään.
-Pyöritystekniikka
Olen kuullut väittämän, että maastopyöräilijöillä olisi paras pyöritystekniikka. Tässä on varmasti perää. Pehmeässä pöpperöisessä lumessa ajaessa onkin pakko pyörittää pehmeästi, tasaisella voimantuotolla. Runttaamalla jää vain paikalleen sutimaan!
-Voimaa
Hangessa saa välillä puskea ihan tosissaan menemään. Toisaalta tämä voi olla huonokin asia, sillä rasitustaso voi useilla lenkeillä/työmatkatemmossa kohota yllättävänkin korkeaksi.
Jotain miinuksiakin löydän.
-Arkipäivien ajot osuvat helposti pimeään aikaan
-Kylmää hommaa? Talvipyöräilyssä sopiva vaatetus on äärimmäisen tärkeää. Mulle ainakin varpaat on paha paikka. Millään sukka/kenkä/kengänsuojat kombinaatiolla en oikein pysty talvisissa olosuhteissa ajamaan paria tuntia pidempään. Ehkä pitäis jotain sähköpohjallisia kokeilla?
-Varustautuminen. Vaatetuksen lisäksi tarvitaan pyörään mahd. lokarit, nastarenkaat, valot.....
-Tiesuola ja sohjo saa pyörän välillä aika karun näköiseen kuntoon.
Relief for Your Broken Frame (And Your Wallet)
11 tuntia sitten
3 kommenttia:
Koirankusettajien koviksi tallomat metsäpolut tarjoavat maastopyöräilijöille ehdottomasti Suomen talven herkullisimmat ja nautinnollisimmat hetket. Ne kaikista kammottavimmat juurakkohelvetitkin pääsee ajamaan niin sukkelaan. :)
Ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun eturengas haukkaa pehmeän lumen puolelle. ;)
-10 C vielä menee hyvällä varustuksella mutta -20 C en lähde edes yrittämään. Varpaat on mullakin ongelmallisimmat. Rengaspaineet (lue:vauhdit) joutuu laskemaan alas kun kevarit on paikoin todella röykkyiset ja täristävät. Ihmettelen kun paikoin ns. tärkeimmillä pyöräteilläkään lunta ei edes pyritä poistamaan tieltä vaan se lanataan vaan kauhalla tiiviimmäksi. Ja pietarilaiset kuulemma käyvät täällä ottamassa oppia täydellisestä kadun kunnossapidosta.
Sami on kyllä asian ytimessä!!! Eikä se eturenkaan haukkauskaan talvella (yleensä) niin haittaakaan!
Työmatkatemmossa olen nyt siirtynyt suosiolla käyttämään wanhaa kunnon maastopyörää Nokianin Extreme 296 nastoilla. Cyclokrossari täryttää niin pirusti.
Mulla joku -12C on ihan maksimi työmatka-ajoonkin. Treenilenkille pitää olla jo -10C paremmalla puolella. Mieluiten silloinkin suksilla.
Lähetä kommentti