Challenge Copenhagen raportti

'T1 was completely destroyed by the storm' tässä oli ensimmäisiä kuulutuksia saapuessani Su aamuna klo 6 aikoja starttialueelle. La iltapäivänä alkoi valtava sade ja myrsky, joka oli tuhonnut starttialueen 'narikat', joissa pusseihin pakatut pyörävermeet odottivat kilpailijoita. Myöskään uimareitin välipoijuja ei oltu saatu paikoilleen, ainoastaan reitin päätepisteessä olevat isommat poijut olivat paikoillaan.

Odottelin pukeutumistilana toimivassa teltassa starttivuoroni alkamista sateensuojassa, pikkuisen oli alkanut taas ripottelemaan. 10 min ennen starttia lähtökarsinaan ja pari vetoa pääsi ottamaan verraakin. Snadisti korni Challenge anthem soi viimeisen minuutin aikana ja paukusta liikkeelle!
Uinnin alku oli osaltani erittäin hyvä. Etenin ulkolaitaa ja pystyin hyvin kontrolloida tilannetta. Meno tuntui vauhdikkaalta. Ekan sillan alituksen jälkeen pasmat menivät sekaisin. Näkyvyys oli erittäin huono harmaan sumuisen kelin ja huurtuvien lasien takia. Ajauduin jonkun porukan mukana koko ryhmän läpi toiseen laitaan miltei rantaan saakka ja jouduin totaalisesti pois optimaaliselta linjalta. Poijujen poissaolon takia ei myöskään ollut juurikaan havaintoa minne pitäisi uida. Isointa käsiäheiluttavaa rypäskää kohti vaan. Paluumatkalla ajauduin taas reitistä ulkopuolelle ja ihmettelinkin tovin missä kaikki ovat. Loppumatka meni sitten melko tiiviissä tunnelmassa kanaalissa, jossa edeltävistä starttiaalloista hitaampia uimareita oli väisteltävänä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja olin jo varma uintiajan olevan reilusti päälle 1:20... Suuri ilahdus olikin, kun kello näytti vain 1:08!!

Varustesäkki löytyi nopeasti ja telttaan vaihtamaan kamat. Olin jonkin verran pihalla ja en oikein tiennyt mistä päästä olisi alkanut pukeutua. Vaihdoin koko pyöräsetin päälle irtohihoineen ja eiku kohti pyörää.
Pyöräilyn alku niin rauhallisesti kuin mahdollista ja energioita sisään strategian mukaisesti n. vartin päästä ajon alkamisesta. Alku oli tarkoitus ajaa vähän päälle 30km/h vauhtia ja nostaa sit matkavauhti n. 32km/h tuntumaan. Keskustan läpiajon vähän kimuranttien kulmien jälkeen reitti oli tasaista baanaa. Pohjoisosan reitti meni sitten pienempiä ja mutkittelevampia kauniita maalaisteitä. Tällä osuudella oli aivan käsittämättömän paljon rengasrikkoja, en ole koskaan nähnyt vastaavaa missään kisoissa. Loppuosa kierrosta meni sitten levempää tietä takaisin kohti Köpistä. Tälle osuudelle osui oikeastaan ainoa kunnon mäki, muutama sata metrinen n. 5% Geels bakke. Toinen pahempi pätkä oli Lyngbyn keskustan läpi menevä n. 500m pitkä mukulakivi pätkä. Meinasi hampaat irrota ja ihme ettei tullut rengasrikkoa. Kunnioitus Paris Roubaixin läpiajavia kohtaan nousi useamman pykälän!
Ajo oli mielestäni todella siistinnäköistä. Peesausta näin oikeastaan vain kerran, kun eräs todella pienikokoinen nainen veti todella härskisti jonkun äijän perässä. Onneksi parivaljakko oli pysähtyneenä jonkin ajan päästä, toivottavasti saivat kunnon penaltit.
Vaikeuksia kohtasin n. 140km kohdalla olon heikentyessä yllättävästi. Olin aikaisemmin leikannut jonkin verran juomista, kun jouduin tekemään kaksi pisupysähdystä melko lyhyin väliajoin. Ilmeisesti join liian vähän, keli oli kuitenkin lämmennyt ja kuivunut aamusta. Jouduin tiputtamaan vähän vauhtia ja join elektrolyyttijuomaa. 160km jälkeen tuntui taas jo vähän paremmalta ja sain energiatasot kohdalleen juoksuun. Viimeiset pyöräkilsat olivat kuitenkin aika myrkkyä. Kuvassa T2 lähestyy.



T2 meni vähän sutjakammin, vaihdoin taas koko setin juoksuun.
Tarkoitus oli lähteä 4h mara ajalla liikenteeseen, mutta vauhtia oli melko vaikea seurata puutteellisista ja erikoisista (esim. 13,8km) kilometritauluista johtuen, joten piti mennä pääasiassa tunteella. Puolivälissä huomasin, että olen jopa alle 3:50 vauhdissa.
Pahalta tuntui koko juoksun, mutta energiastrategia toimi täydellisesti, Colaa heti alusta ja geeliä+vettä väliin. Jossakin 25km kohdalla vedin superkofeiinigeelin huiviin ja viimeiset huollot pelkällä colalla. Loppuvaiheissa aloin kalkuloida olisiko 11h alitus mahdollinen ja käskytin itseäni vaan juoksemaan, vaikka mieli teki keventää kaasua. Alitus näytti jo selkeältä, mutta lopussa tuli kuitenkin kiire kyltin näyttäessä 40,1km ja alle 10min aikaa. Lopun vedinkin sit aivot narikassa ihan mailerivauhtia ja himmasin vasta maalisuoran alussa kelloa katsoessani. Mara oli huikeat 3:47, joka jää vain 5min virallisesta maratonennätyksestäni. Näin loppuaika painui siis tukevasti alle maagisen 11h rajan.

Swim 3,8 km 1:08:52
1st Transition 0:08:09
Bike (2 laps)
Bike 180 km 5:48:01 31.03km/h
2nd Transition 0:04:49
Run (3 laps)
Run (42,2 km) 3:47:34 5:24min/km
Finish 10:57:22

Kokonaistulokset

Kaikenkaikkiaan urakka oli kokonaisuudessaan helpompi kuin mitä olin kuvitellut, mutta onhan tähän jo valmistauduttu pari vuotta!! Kiitoksia kaikille kannustuksesta matkan varrella ja onnitteluista kisan jälkeen.
Tämä on ehdottomasti kaikille mahdollinen ja suositeltava kokemus. You can do it!!
Ensi kesänä sitten Challenge Roth!