Kevään maantiepyöräprojekti

Kasailin keväällä uuden maantiepyörän. Tavoitteena oli tehdä maltillisen budjetin kulkine porukkalenkeille/kevyille maantielenkeille/traineripyöräksi/huonomman sään treenipyöräksi/hyvän sään työmatkatemporukiksi.

Alkuperäinen jo kauan elänyt unelma oli hommata custom titaanirunko, mutta budjetillisista syistä rungoksi valikoitui paljolti WeightWeenies foorumin kokemusten perusteella Workswell WCB-R-066, joka on millintarkasti sama tai jopa samasta muotista tehty kuin erään tunnetun kanadalaisvalmistajan R-sarjan kulkupelit. Yhteydenpito Workswelliin sujui hienosti, kaikkiin kysymyksiin vastattiin todella nopeasti. Pienen viivästyksen jälkeen (satulatolpat lopussa...) runko rantautui Suomeen huhtikuussa. Työnjälki oli hyvää, ei mitään valittamista. Paketissa tuli mukana runko, etuhaarukka, stemmi, ohjainlaakeri, keskiölaakeri ja satulatolppa. Sitten vaan rakentamaan osaksi varastosta löytyneistä luotto-osista, mutta voimansiirron osalta ihan tuoreistakin. Varsinaisen kasauksen hoiti BikeCompanyn kaverit Töölössä, kaikkeen ei itse ehdi....

SRAM Force 22 voimansiirto ja vähän teipillä väriä runkoon

Osasarjaksi tuli mekaaninen SRAM Force 22. Mekaaninen, koska halusin simppelin setupin jossa ei ole mitään akkuja ladattavana. Edellisessä asunnossa jouduin säilyttämään pyörää kylmässä varastossa ja paukkupakkasilla akku oli aina tyhjänä, kun oli tarkoitus siirtyä treineriä polkemaan. Aikaisemmin minulla on ollut maantiepelissä aina Campagnoloa, mutta päätin nyt kokeilla jotain muuta. Mielestäni Campalla ei oikein hinta/laatu enää kohtaa noissa keskihintaluokan osissa.

Heti ensimmäisillä polkaisuilla huomasi, että runko on tosi jämäkkä. Tuntui että pyörä lähti kurveista vikuroimatta kuin raketti kun antoi sille vähän pedal poweria. Liekö rungon vai minulle sopivamman mitoituksen ansiota, että putkelta tykittämiseenkin löytyi nyt ihan uusi vaihde. Ajomukavuutta on vähän vaikea arvioida, koska renkaat ja rengaspaineet vaikuttavat siihen todnäk enemmän kuin rungoista löytyvät erot. Ei runko ainakaan hakkaavan kovalta tunnu, smoothimman oloista menoa kuin esim. vanhalla alu-carbon runkoisella Olmollani. Erityisesti perä tuntuu mukavammalta, ehkäpä pikkusormen ohkaisilla haarukan yläputkilla on vaikutusta ajomukavuuteen? Suuri ero ajomukavuuteen tuli myös kun vaihdoin Continentalin GP4000SII kumekset Michelinin Power Enduranceihin. Olisipa mielenkiintoista päästä vertailun vuoksi kokeilemaan pyörän "esikuvaa".

SRAMin vaihteisto oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kahva on vähän isomman oloinen kuin Campalla. Jarrukahva ja vaihdevipu osuvat hyvin pieneenkin käteen ja etäisyyden säätäminen onnistuu. Peukalo hakee vielä sillointällöin Campasta löytyvää pikku vipua raskaammalle välitykselle vaihtamiseksi. SRAMmillahan vaihtaminen hoituu yhdellä vivulla, pieni näpäytys vipua vaihtaa raskaammalle ja pidempi heilautus sitten vastaavasti kevyemmälle. Toimiva systeemi kunhan vaan menee selkäytimeen. Jokatapauksessa vaihtaminen on tosi nopeata ja tarkkaa, eikä etuvaihtaja hinkkaa millään välityksellä. Ja koko systeemi toimii hyvin äänettömästi.

Pyörä on ollut kaikinpuolin todella positiivinen yllätys hintaisekseen. Tällä tulee nyt mieluummin lähdettyä liikenteeseen kuin tripyörälläni. Ajoa on kertynyt kesällä vajaa tonni ja ainoa probleemi tuli yhden muovisen kaapelistopparin haljetessa. Onneksi uusi löytyi parilla egellä Lauttasaaresta ja matka jatkuu!


Runko: Workswell WCB-R-066 (54)
Osasarja: SRAM Force 22
Vanteet: DT Swiss R23 Spline
Renkaat: Michelin Power Endurance 25mm + Michelin latex sisäkumit
Satula: Fizik Arione CX Carbon
Polkimet: Garmin Vector / Look KEO Sprint
Paino: 7,1kg