Raportti lenskari EM-skaboista

Viime viikko meni vapaastilentävien lennokkien EM-kisoissa Bulgariassa. Keli oli lämmintä, noin 30C tietämissä ja iltapäivisin vähän päällekin. Tuulet pysyivät keskimäärin aika heikkoina. Jouduin/pääsin joukkueeseen varamiehenä mukaan ja kesän muiden aktiviteettien takia kotimaan harjoittelu jäi aika minimiin. Edellinen virallinen edustustehtävä minulla onkin 10 vuoden takaa!
Treenipäivät menivät ihan OK, eikä suurempia huolenaiheita löytynyt. Enemmän säätöä tuli uuden majapaikan etsimisessä (tuplabookkaus) ja kaverin yhtä karannutta lenskaria etsiessä paloi puolipäivää. Kone löytyi lopulta ultrakevyellä riippuliitimellä GPS suunnan ja koneessa olevan radiopaikannuslaitteen avulla n. 10km lennätyspaikasta.

Varsinaisena juonena kisassa on lennättää ensin 7 tunnin kestävää peruskierrosta 3min maksimiajalla (tuloksiin merkataan 3min vaikka kone lentäisi pidempään) ja kaikki 7x maksimiajan saanutta jatkaa fly-offiin, jossa 10min työajassa täytyy saada 5min lento ja tästä aina vastaavasti maksimilentoaikaa kasvatetaan 2min portaissa eteenpäin kunnes voittaja saadaan selville. Liidokit hinataan taivaalle juoksemalla 50m siimalla ja ajanotto alkaa siitä kun siima irtoaa koneesta. Tyypillisesti hinaus kestää useita minuutteja ja sen aikana on tarkoituksena löytää 'hyvää nostavaa ilmaa' jossa kone pysyy taivaalla.
Tässä vielä lisäinfoa vapariluokista.

Liidokkipäivänä oltiin kentällä tyypilliseen tapaan n. klo 7, kisan alkaessa klo 8. Vedin trimmilennot kahdella koneella OK. Eka keikka on isoissa kisoissa 3,5min maksilla. Löysin ihan mukavan tuntuista kantavaa ilmaa ja starttasin siihen. Kiihdytyksen viimeisillä askeleilla juoksin jonkun villiruusupuskan lävitse, jonka ~2cm piikit tekivät pahaa jälkeä sääriin/reisiin. Noh, piti käydä sitten ambulanssissa vähän puhdistuttamassa haavoja ja kisa jatkui. Kaksi ekaa kierrosta vedin pidemmällä koneella, mutta sitten kelin alkaessa heräämään vaihdoin lopuille kierroksille lyhyempään ja ketterämpään koneeseen.
Peruskierrokset olivat minulle kuitenkin yllättävän haastavia. Kelin luku toimi tällä kertaa mainiosti, mutta starteissa oli vähän trimmivikaa joka ei jostakin syystä ilmennyt harjoituspäivinä. Päivä meni sitten konetta ja miestä hienosäätäessä, mutta onneksi lennot pysyivät maksikannassa. Erityisesti kuudes keikka oli aika tuskainen. OK startti ja modelli lähti nostavassa ilmassa menemään hyvin ajautuen kuitenkin ulos 'kelistä' ja turhanaikainen maatuminen näytti uhkaavalta. Lennon loppuvaiheissa parempaa ilmaa löytyi kuitenkin siipien alle ja kone 'fusetti' turvallisesti n. 10 metristä (koneet siis tiputetaan taivaalta kellolaitteella maksiajan täytyttyä etteivät ne katoaisi taivaalle). Seiskakierroksella oli taas OK startti ja lennon alku, mutta kone tippui nostosta ja alkoi maatumaan hätäisesti, jäi kuitenkin pari metriä pelivaraa maksiajan täyttyessä.
Kahdelle muulle suomalaiselle liidokistille seitsemäs oli kuitenkin kohtalon kierros ja näin voitiin haaveet joukkuepalkinnosta unohtaa.

Ennen flyoffia vedin parit trimmit ja sain startit keliin sopivaan kuntoon.
5min kierroksella oli täys termiikkikeli yhä päällä, joten oli tarkoitus katsella muita kisaajia ja vetää selkeisiin noston merkkeihin kuten peruskierroksillakin. Päivän paras startti tumppikoneella ja keli riitti suht. turvalliseen 5min lentoon.

7 min kierrokselle tuuli alkoi hiipumaan ja keli kuolemaan, joten otin pitkäsiiven taas esille ja strategiana oli vetää omaan hetkeen mahd. nopeasti kierroksen alkuun (aurinko oli laskemassa ja lämmöt tippumassa). Mukana oli vielä 24 kisaajaa.
Kuvassa olen keskittymässä ennen 7min kierrosta.
Joku starttasi pian ylätuulesta ja ilma alkoi minullakin tuntua hyvältä, joten päätin startata heti noin 2min kierroksen alusta. Starttikiihdytyksessä jouduin hieman passailemaan saadakseni koneen oikeaan kulmaan, joten lähtökorkeus jäi jokusen metrin normaalia alemmaksi. Muuten startti olikin täysin virheetön. Jännitys oli päällä kun itse ei pystynyt matalalla paistaneen auringon takia seuraamaan lentoa loppuun ja olin välillä aika huolestunutkin. Lennokki piti kuitenkin korkeutensa hyvin lennon loppuvaiheissa ja yllätykseksi tulos oli sitten 5.04, eikä epäilyksistäni huolimatta edelle päässyt kuin kaksi kaveria. Näin siis peltiä Suomeen 19v tauon jälkeen!
Liidokin lopputulokset
Suomen joukkueessa oli kisojen aikana hyvä fiilis ja homma toimi mallikkaasti. Koneet haettiin lentojen jälkeen nopeasti kisapaikalle (ne jotka eivät kyseisenä päivänä kisaa toimivat apujoukoissa) olivat ne sitten maissipellossa, viinitarhassa, ohdakeviidakossa, auringonkukkapellossa...
Hakutehtävissä pääsi vähän pyöräilynkin makuun :-D (Kuvat Kimmo Kulmakko, Thanks!!)